Yhteiskuntamme vaietut asiat

Lasten kiintymyssuhteet unohtuvat huostaanotoissa

Miksi lasten  huostaanotot ovat  vaiettuja  asioita yhteiskunnassamme? Usein sanotaan että huostaanotot ovat yksittäistapauksia, eikä niitä voi kommentoida, kaikki huostaanotot  ovat kuitenkin  yksittäistapauksia. Ei ole olemassa kahta samanlaista tapausta, perheet kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia, on  sairauksia, työttömyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia.  Ongelmat olisivat kuitenkin hoidettavissa eri tahojen yhteistyöllä, ei pelkästään lasten huostaanotoilla. Nämä viattomat  lapset kärsivät eniten maassamme joutuessaan eroon läheisistään, yhteiskunnan osaamatta lainkaan  ajatella lapsen henkistä hyvinvointia. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu lapsesta, joka iltaisin nukkumaan mennessään, painaessaan pään tyynyynsä, itkee tukahdettua ikäväänsä, jopa ilman rakasta unileluaan. Vanhemmat tarvitsevat myös apua, ei yksistään lapset. Perhe on yhteiskunnan ydin yksikkö, perheet luovat yhteiskunnan, jos perheet voivat huonosti, on perheitä autettava. Peräänkuulutamme  suureen ääneen  lasten oikeuksia, mutta emme niitä käytännössä toteuta. Mitkä ovat perheen oikeudet?  Lapset eivät voi hyvin ilman yhteyttä perheeseensä ja läheisiinsä, kun huostaanoton yhteydessä liian usein katkaistaan suhde heihin  todella epäinhimillisellä ja lasta loukkaavalla tavalla. Esimerkkinä olkoon valvotut tapaamiset 4h kuukaudessa. Voiko tällaista ymmärtää? Lapsellakin on tunteet  läheisiään kohtaan, ilman läheisten turvaa, syliä ja halauksia lapsi ei voi elää ihmisarvoista elämää. Myös lapsesta erotetut läheiset kärsivät ja ongelmat leviävät  näin laajemmalle. Näemmekö lapset vain rahaa perhekoteihin ja sijaisperheisiin tuottavina yksilöinä, perhekodit ja sijaisperheet voivat hyvin, mutta perheet voivat huonosti. Lasta ei voi erottaa perheestään ja läheisistään kuin esinettä, lapselle on erityisen tärkeää luoda kiintymyssuhde jo varhaisessa vaiheessa vanhempiinsa ja muihin läheisiin. Outoa on myös että perheestä saatetaan ottaa huostaan vain yksi lapsi ja muiden asuessa kotona. Lapsi ja hänen tunne elämänsä sivuutetaan ja  unohdetaan mitä suuremmassa määrin. Perhekodeissa voidaan jopa sanoa ettei lapsi kestä nähdä läheisiään, koska sen jälkeen lapselle jää suunnaton ikävä. Suomineidon helmat liehuvat ja luovat kylmyyttä ja tunteettomuutta ympärilleen,   inhimillisyys on katoamassa. Lasten syntyvyys alenee, eikä mikään ihme. Lastenhoidon laiminlyönnistä on helppo tehdä ilmoitus netissä ja näin lapsen elämä on sinetöity. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tutkia huostaanottojen syitä lakiin perustuvana aikana ja näin lasten huostaanottoa on yhä vaikeampi purkaa kun huostaanotto jatkuu yli 30 päivää. Lastensuojelulain tulkinta on  hukassa.  Voisimme säästää lastensuojelun jo todella suuriksi paisuneissa kustannuksissa ja käyttää rahat koko perheen auttamiseen, meillä on siihen kyllä varaa.  Lapset odottavat aivan liian pitkään huostaanoton purkua ja näin luomme pohjan mielenterveysongelmille. Puhumattakaan itsemurhista joita nämä lapset tekevät. Niistäkin vaietaan. Häpeä satavuotias suomi!