Kannattaako koronarokotus ottaa?

Mikä on koronarokotteen kehittämisen perimmäinen tarkoitus?
Onko virus nöyryyttänyt meitä jo liikaa ja talouden rattaat ovat
kärsineet viruksen tarttumisen pelossa. Lyhyt on ihmisen muisti.
Sikainfulenssa rokotteen kehittämisestä ei ole kovin pitkä aika
ja kuinka sitten kävikään?

Monet ihmiset kärsivät narkolepsiasta loppuelämänsä, koska
rokotetta ei ehditty kunnolla testaamaan. Tämä virus on tullut
kertomaan meille väärästä tavastamme elää. Olemme
muokanneet luontoamme mieleiseksemme,
unohtaen  että luonto kyllä korjaa itse itsensä.  Rokottamalla
ihmisiä, emme voi välttyä luonnon oman tien kulkemisesta.
Me olemme vain osa luontoa, emme sen haltijoita.

Viruksen pelosta kohti luonnonmukaisempaa elämää

Olemme peloissamme ja nöyrtyneet viruksen edessä, toistaiseksi vain itsemme eristäen. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää mitä virus haluaa meille todellisuudessa kertoa. Virus on lähtöisin luonnosta koska olemme kohdelleet maapalloamme todella huonosti teollistumisen alkuajoista lähtien. Kun keksimme irroittaa luonnosta eri luonnonmateriaaleja parantaaksemme omaa hyvinvointiamme, virus tuli ilmoittamaan meille että luonnon riisto on nyt loppu. Emme kuitenkaan ole valmiita vapaaehtoisesti luopumaan hyvinvoinnistamme, vaikka tiedämme että se vie meidät tuhoon. Esimerkkinä olkoon kauneudenhoito. Me emme tarvitse hiustemme hyvinvointiin monenlaisia eri hoitoaineita, emmekä ihonhoitoon  satoja ihorasvoja. Keinotekoisen elämämme on nyt loputtava! On ymmärrettävää että meidän on vaikea luopua esimerkiksi  kauneuden tavoittelusta erilaisten tuotteiden avulla. Kaikki hyvinvointimme eteen tehdyt tuotteet saastuttavat kuitenkin ympäristöämme, varsinkin jos ne on tehty keinotekoisista raaka aineista. On huomioitava myös näiden tuotteiden pakkausmateriaalit, nekin on tehty luonnon raaka aineista mutta niiden hävittäminen on usein ongelma. Meidän on vaikea hyväksyä itseämme osana luontoa, luonnosta elävänä ihmisenä. Olemme luoneet  itsellemme ihanteita ja kauneuden liiallinen

ihannointi  on yksi asia joka estää meitä elämästä elämää sellaisena kuin olemme. Meidän on ehdottomasti kuunneltava viruksen varoittavaa sanomaa, varsinkin kun uusia ja vielä tehokkaampia viruksia on tulossa.

Maapallo on kyllästynyt ihmiseen!

Meitä ihmisiä on täällä jo liikaa. Haluamme koko ajan itsellemme yhä enenmmän ja enemmän sellaista mitä planeettamme kantokyky ei enää yksinkertaisesti kestä. Ensimmäiseksi meidän on lopetettava lentäminen ja keinotekoinen turistimatkailu kokonaan. Saastepilvet taivaalla ovat jo nyt osin  vähentyneet ja ihmisten on niinkuin myös eläinten on nyt ollut  helpompi hengittää, kun lentokoneet ovat pysyneet maassa. Myös autoilu, kaikenlainen matkustelu ja liikkuminen paikasta toiseen on vähentynyt, mikä on myös vähentänyt ilmansaasteita. Tuo pieni viirus teki meistä viimeinkin nöyriä kuoleman pelon varjossa. Meille nousi valtava pelko kuolemaa kohtaan ja sen pelossa olemme nyt eristäneet itsemme toisistamme. Me emme voi palata enää entiseen, paluuta siihen kiihkeään ja meitä uuvuttavaan jatkuvan kasvun perässä juoksemiseen  ei enää ole. Haluammeko edes sitä? Ennen koronaa puhuimme siitä kuinka loppuunpalaneita me olimme. Työnantajat ottivat meistä kaiken irti, eikä apukäsiä palkattu. Ihmiset väsytettiin  työllä loppuun, emmekä halunneet tunnistaa loppuunpalamistamme, vaan pitkään diagnosoimme itsemme masentuneiksi - ja meidät määrättiin syömään masennuslääkkeitä. Moni ei siinä tilanteessa enää jaksanut, vaan päätti päivänsä ja siitä seurasi moneen perheeseen ääretön suru ja tragedia.  Nyt on mietittävä koko länsimainen elämämme uusiksi. Olemme menneet kaiken hyvän tavoittelussa äärimmäisyyksiin, itsemme unohtaen. Meidän on nyt opittava viljelemään maata, se on mahdollista myös kaupunkioloissa. Meidän on opiitava kunnioittamaan vettä ja sen ylemmääräinen käyttö on saatava hallintaan. Kaikenlainen jätteiden synty on estettävä kaikessa toiminnassamme, sillä mihin me niitä jätteitä tarvitsemme? Lopulta luonto kyllästyi meidän välinpitämättömään käytökseen sitä kohtaan, asettaen ihmiskunnan uudenlaisten kysymysten äärelle. Miksi me täällä olemme?

Meillä ei ole paluuta

Tuo pieni viirus tuli ja opettamaan meitä. Todella lyhyessä ajassa olemme saaneet jo saastesumun osin hälvenemään sieltä missä se on peittänyt taivaan. Luonto elpyy yllättävn nopeasti, jos annamme sille mahdollisuuden toipumiseen. Ihmisen itsekkyyden ja luontomme riiston  aikakausi on nyt ohi. Meillä on ollut jo kauan tieto siitä, että elämäntapamme tuhoaa kauniin planeettamme, mutta me emme ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin elvyyttääksenne luontoamme. Luonto on näyttänyt meille miten me olemme kohdelleet sitä välittämättä lainkaan seurauksista.

Lentoliikennettä emme tarvitse. Emme tarvitse toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä, emmekä varsinkaan keinotekoista rantaelämää turistien suosimissa lomakohteissa. Ihmisen on aika herätä valheellisesta unestaan ja rahan vallan maailmasta. Vaikka upottaisimme kaikki varamme valtameriin, ne eivät puhdistuisi.
Korona on pistänyt meidät polvilleen ja pakottanut  meidät näkemään oman toimintamme seuraukset. Nyt emme voi keskustella enää asiasta mitä meidän tulisi tehdä, sillä meidän ei tulisi tehdä mitään. Luoto toipuu parhaiten kun me lakkaamme muovaamasta sitä. Kaupungistuminen on tullut tiensä päähän ja monet haluavatkin muuttaa maaseudulle. Omavaraisuus houkutttaa monia ihmisiä. Olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä me elämältämme haluamme?
Me tarvisemme ilmaa jotta voimme hengittää, me tarvitsemme vettä jotta maapallolla yleensäkkään voi olla elämää. Me tarvitsemme maata joka meidät ruokki. Me tarvitsemme luonnon monimuotoisuutta ympärillemme, sitä ei ole kaupassa myytävänä. Mikään ihmisen toiminta ei voi olla vaikuttamatta luonnon tasapainon järkkymiseen. Ugh olen puhunut.

Vapun päivän mietteitä

Vappu on työväen juhla. Tänä vuonna Vapun merkitys on kuitenkin erilainen. Työ, siinä merkityksessä kun olemme sen ymmärtäneet, on muuttamassa muotoaan. Meillä ei ole enää paluuta entiseen järjestelmäämme. Raha ei tule tulevaisuudessa enää määrittämään työstä saatavaa korvausta. Olemme hiljalleen siirtymässä jakamis-, ja vaihdantatalouteen. Kaikkien ei enää tarvitse omistaa kaikkea. Kerrostaloissa ei kaikkien  tarvitse omistaa omaa pölynimuria tai monitoimikonetta. Samassa kerrostalossa voi vanhemmat keskenään vahtia vuorollaan toistensa lapsia. Kauppaostokset voi tehdä yhdessä ja mahdollisesti kimppakyydillä. Kerrostaloissa voisi olla myös yksi huoneisto asukkaiden käytössä, jossa he v oisivat remontoida huonekalujaan tms, ettei tarvitsisi aina ostaa uutta entisen hajotessa.
Voisimme myös hyödyntää hyötykäyttöön soveltuvia jätteitämme enemmän kuin tähän saakka olemme hyödyntäneet. Olen huomannut kun liikkeet tyhjenevät, ne heittävät jätelavoille kaikkea mahdollista ja  vielä täysin käyttökepoisia tavaroita.
Olemme eläneet yltäkylläisyydessä. Liiallisen kuluttamisen aika on nyt loppu.
Olenkin saanut jo vuosia sitten ympäristöministeriöltä pienen avustuksen erääseen hankkeeseen, minkä tarkoitus oli hyödyntää jätteitä. Silloin ei kukaan lähtenyt mukaani, en  löytänyt yhteistyökumppaneita.
Ideani työllistää ihmisiä olisi  nyt mitä ajankohtaisin! Ideaani voi liittää yrityksiä, eri alojen oppilatoksia, sosiaalityön ja monia muita tahoja. Saamani raha on tietenkin käytetty, mutta idea jätteiden hyödyntämisestä ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämisestä on nyt mitä ajankohtaisin!
Tekstiilijätettä syntyy todella paljon, sen käyttö vain odottaa tekijöitään.
Uuden järjestelmän luominen on välttämätön. Emme voi jättää ihmisiä työn ja tekemisen ulkopuolelle. Ihmiset eivät ole voineet pikään aikaan hyvin. Nyt on tulossa inhimillisyyden, rakkauden välittämisen uusi aika.

Kiitos koronan joka pysäytti meidät.

Ne pienet asiai

Löysin kaapistani pehmeän tyynyn, jota en ollut pitkään aikaan käyttänyt. Laitoin siihen puhtaan  vastasilitetyn tyynyliinan joka tuoksui hyvältä. Vaihdoin myös paksumman peiton sänkyyni, koska ilmat tuntuivat hetkeksi viileämmiltä. Sitä ennen kävin saunassa ja kuuntelin kiukaan sihinää lauteilla ja nautin tulen loimusta kiukaan alla. Olin samaisena päivänä siivonnut kotini ja heirränyt pois tavaraa joka ei enää palvellut minua. Kävin  myös ostamassa kukkakaupasta kauniin punaisen begonian kukkapöydälleni. Laitoin keittiön pöydälle uuden puhtaan liinan. Ompelin saamastani vanhasta kankaasta keittiön ikkunaan kauniit pääsiäisen ja kevään teemaan sopivat keltaoranssiset verhot. Ruokaa laittaessani avasin keittiön pienen ikkunan josta kuului lintujen liverrystä.Tunsin uudistuneeni. Ikkunani edessä huojuvat männyt kertoivat kaiken olevan hyvin. Pienistä asioista oli tullut yhtäkkiä suuria asioita.
Olen onnellinen.

On ihmiskunnan heräämisen aika

Maapallomme on välittänyt jo pitkään tietoa sen huonosta olosta. Se on kuumentanut meitä pitkillä helleaalloillaan. Se on huokunut kylmyyttä pitkiäkin kausia. Se on pistänyt liikkeelle sateita, maanvyöryjä, myrskyjä, tulvia ja tulivuoren purkauksia, Mutta me emme ole heränneet. Kaunis planeettamme on sairastuttanut meitä ihosyövillä, kun olemme ottaneet liikaa aurinkoa. Maapallomme  on näyttänyt meille monenlaisia merkkejä sen pahoinvoinnista. Viime talvena se yritti herättää meitä lumettomasta talvesta ja nyt todella aikaisesta keväästä jossa jo valkovuokot kukkivat. Me emme heränneet.Me puhuimme talouden noususta, robotisaatosta digitaalisesta yhteiskunnasta. Me unohdimme ettemme ole täällä yksin! Unohdimme luonnon monimuotoisuuden, luontoomme kuuluvat eläimet kasvit, metsät, veden ja ilmaston. Ja siinä sivussa myös itsemme. Luonto yritti kaikin tavoin jo  kauan kertoa meille, että meidän on otettava sen näyttämät merkit tosissamme. Mutta me emme kuulleet, meidän korvamme olivat lukitut luonnon vaikeroivalta ääneltä. Kunnes se lopetti kommunikoinnin kanssamme. Luonto hiljeni ja laittoi liikkeelle äänettömön herättäjän. Ja se toimi nopeasti!Nyt olemme uuden elämäntavan äärellä. Uuden ajattelutavan  äärellä. Meidän on nyt aika kuunnella ja kunnioittaa kauniin planeettamme sanomaa. Luontomme näyttää jo elpymisen  merkkejä, kun olemme vaientaneet lentokoneiden äänet. Tervetuloa uusi aika ja sen ihmiset! Rakastakaamme elämää pursuavaa kaunista kotiplaneettaamme ja antakaamme sille aikaa toipumiseen. Ehkä me vielä opimme elämään toisiamme kunnioittaen.

Eduskuntatalon rappusilla on toistaiseksi hiljaista

Olen eduskuntatalon rappusilla joka keskiviikko, kadotettujen lasten keskiviikot - teemalla klo 9-12.  Nämä keskiviikot päättyvät 5.5 tiistaina pidettävään mielenilmaukseen. Asiasta on ilmoitettu poliisille ja sinne ovat tervetulleita kaikki joita huostaanotettujen lastemme tilanne koskettaa. Haluan viestiä näin maamme todella katastrofaalista lastensuojelun tilaa. Jokainen saa ottaa oman kyltin mukaan ja lapsiakin saa rappusille tulla! Meillä on antaa viestiä kansanedustajille ja muille ohikulkijoille.

Olkaa rohkeita - lastemme vuoksi. Vielä he meitä kiittävät <3

Päivitetty tilanne!

Kuten me kaikki tiedämme, korona virus on tullut maahamme, joten nämä rappusilla olemiset ovat toistaiseksi nyt lopetettu.
Emme kuitenkaan lopeta lastemme tilanteen selvittelyä, vaan pyrimme yhä saamaan lastensuojelun nykytilaselvitysen aikaan - että ne lapset jotka eivät enää lastensuojelulun piiriin kuulu, pääsisivät kotiin.