En olekkaan täydellinen!

Tuo otsikko on sarkasmia. Tietenkin. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mitä se sitten tarkoittaakin. Olen pyrkinyt kaikessa hyvään mutta en ole siinä onnistunut, vaikka niin täydellisyyteen olen siinäkin yrittänyt pyrkiä.
Olen pitkän aikaa halunnut kirjoittaa teille jotain, mutta tuntuu että aiheita on niin paljon ettei tiedä mistä oikein kirjoittaisin. Ja sitten sen löysin. Kirjoitan siitä ennen olekkaan täydellinen!

Ja mistä aiheeni keksin? Innostuin tuolla somen uumenissa lupautumaan paistamaan ihmisille munkkeja Vapun kunniaksi, niitä olenkin  elämäni aikana paistanut sadoittain, sen kummemmin ohjeisiin paneutumatta. Vehnäjauhoja, sokeria, hiivaa, leivontamargariinia, suolaa ja kaardemummaa, mikä ei kuitenkaan ole välttämätöntä ja vettä tai maitoa joukkoon. Laitoin erääseen ryhmään halukkuuteni leipoa munkkeja sellaisille joilla ei siihen  aikaa ja mahdollisuutta ole. Uppos! Aloin saamaan pyyntöjä, leipoisitko mulle ja mulle ja leipoisitko mullekkin? Haluaisin 8 munkkia
En ole millään lailla järjestelmällinen ihminen, pikemminkin hyvin epäjärjestelmällinen ja luova ihminen, jolta ei siis  sormi jää suuhun ja luovuus on osa elämääni.

Mutta täytyy tässä kohdin sanoa että luovuuteni joutui pienelle koetukselle! Innostuin meinaan laittamaan osaan taikinoista leivontamargariinia ehkä vähän liikaa, kun huomasin etteivät ne nousseetkaan paistettaessa pintaan, vaan tipahtivat vanhan valurautapadan pohjaan kuin kivet! Siitäpäs sain! Tämä opetti minulle paljon. Ei pidä mennä innostuksissaan luomaan vanhasta uutta. No. Nyt tein tältä päivältä viimeisen satsin ja laitoin siihen vain vähän margariinia. Toivottavasti tämä viimeinen satsi tältä päivältä onnistuu. Valitettavasti, minulla ei ole laittaa tänne munkeista  kuvaa, koska minulla on niin uusi tietokone, etten osaa liittää tänne kuvia.

Lopetan tällä kertaa ja jatkan elämääni epätäydellisenä munkin paistajana, se onkin parempi niin, sillä en varmasti osaisi ollakkaan täydellinen, en edes munkin paistajana!  Toivottavasti saan anteeksi jos munkit eivät olleet ihan priimaa, ne olivatkin tepätäydellisyyden munkkeja!

P.S Sain ihanan lisänimen kun eräs isä lapsineen haki munkkeja, olen MUNKKIMUMMO :)

Vappua ystävät!

Itsensä löytäminen

Ei noin voi tehdä. Ei noin vaan voi ajatella! Miksi sä noin teet? Jokainen ihminen yrittää muokata  meitä, ihmiseksi jollaiseksi meidän pitäisi tulla - muiden mielestä.  

Jokainen sanoo oman näkemyksensä ja mielipiteensä, miten meidän  pitäisi  elää ja käyttäytyä.  

Niin kävi minulle, yritin miellyttää kaikkia, tulla hyväksytyksi muiden ihmisten ehdoilla.

Lopulta en enää tiennyt kuka olen ja miten täällä tulisi elää.

 Jokainen meistä on kuitenkin erilainen. Kahta samanlaista ihmistä ei ole. Se vain on niin. Me kaikki olemme erilaisia, omia itsejämme. Sellaisia, jollaiseksi ympäristö on meidät muokannut.  Jotain tietenkin saamme perimämme ja geeniemme mukana. Joka tapauksessa meillä on oikeus elää sellaista elämää kun haluamme.

Tämän oivalluksen huomioiminen vei minulta 65 vuotta. Näin kauan yritin miellyttää muita ja yritin toteuttaa muiden ihmisten minulle asettamia toiveita, tai niin sen itse koin. Näin kun elät ja toimit, hyväksyn sinut.

Mönkään meni.

Olen eläkkeellä, virallinen työura on takana, mutta voin edelleenkin tehdä sitä mitä haluan. Oikeastaan vasta nyt voin voin heittäytyä oman elämäni, omien toiveitteni, omien ajatusteni ja unelmieni maailmaan. Minun ei tarvitse miellyttää ketään. Vasta nyt tiedän kuka oikeasti olen ja mitä elämältäni haluan.

Joskus elämän etsikkoaika on pitkä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä kulkemaan sitä itse  itselleen viitoitettua tietä. Tietä jossa sinun on hyvä kulkea, tietä jonka tunnet omaksesi. Kukaan meistä kun ei voi elää elämäänsä  jatkuvasti muita miellyttääkseen.

Oman tien löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa, mutta se on  välttämätöntä, jos haluaa elää sopusoinnussa itsensä kanssa ja saavuttaa itse itselleen asettamat  tavoitteet ja elämän mielekkyyden.

Olen löytänyt elämäni tarkoituksen yksinäisyydestä. Yksin ollessa et voi paeta itseäsi välillä se on hiukan huvittavaakin kun et voi syyttää ketään toista kun kukkaro on tehnyt katoamistempun , eikä avaimetkaan ole siellä missä niiden pitäisi olla. Sinun täytyy kohdata itsesi sellaisena kuin olet, vikoinesi päivineen. Yksinäisyydessä löydät itsestäsi mielenkiintoisia piirteitä, jotka sinun on vain hyväksyttävä, halusitpa tai et. Itseäsi et pääse pakoon.

Yksinäisyydessä kasvaa toivo ja unelmat saavat siivet. Niitä ei kukaan voi minulta viedä!

Eikä sinultakaan! 

Usko itseesi ja luo itsellesi unelmiesi silta. Sitä pitkin on turvallista ja hyvä kulkea. Silta, joka on vain sinua itseäsi varten <3

Syntymäpäiväni mietteitä

25.5 on minulle merkittävä päivä. Näin silloin päivänvalon, sain oikeutuksen syntyä tähän maailmaan. Kaikille sitä oikeutta ei ole suotu. Tuo päivä on minulle merkittävä päivä.

Syntyessäni oli maailma  toisenlainen. Elettiin sodan jälkeisiä aikoja. Sinä vuonna kun synnyin loppui sokerin ja kahvin säännöstely. Nyt se tuntuu  oudolta ettei ennen syntymääni  saanut, nykyään niin tavalliseksi käyneitä ruoka aineita kuin kahvia ja sokeria ilman säännöstelyä. Ahvenanmaan lippu otettiin käyttöön ja Väinö Linnan Tuntematon Sotilas julkaistiin.

Aika kuluu ja ajat muuttuu…

Lapsuudessani en leikkinyt leluilla siinä määrin kuin tämän päivän lapset leikkivät. En syönyt valmisruokia, en käyttänyt kertakäyttövaippoja. Vaatteitani ei pesty pesukoneessa eikä astioitani pesty astianpesukoneessa. Vaatteeni eivät olleet ulkomailla tuotettuja merkkivaatteita, vaan äitini teki ne minulle itse. Niin taisi tehdä kaikki äidit, ompelivat itse lapsilleen vaatteet, niinkuin tuossa kuvassa olevat vaatteet ovat äitini ompelemia. Minua ei viety päivähoitoon aamuvarhaisella, vaan sain olla kotona äitini hoivassa. Siihen aikaan naiset eivät käyneet niin paljon töissä kodin ulkopuolella  kuin nykyään.

Kun olin lapsi, viljeltiin luonnonmukaisesti, ei käytetty pelloilla keinotekoisia lannoitteita, eikä silloin ollut lapsilla allergioita.

Kun olin lapsi luonto ei ollut turmeltunut, roskia ei ollut maassa eikä merissä muovia. Susia ei pelätty eikä sukupuutosta puhuttu mitään. Ei ollut kodinkoneita  eikä jääkaappia, oli komero johon puhalsi ulkoa kylmää ilmaa jostain kolosta. Ei ollut sähköhellaa, oli puuhella jossa lämmitettiin pesuvesi jolla pestiin astiat. Vesi kannettiin kaivosta sisään ja ulos, silloin ei vesijohtoverkosto ollut niin yleinen kuin nyt.  Ei ollut jätevesijärjestelmää.

Ei ollut liikennettä ruuhkaksi asti, kun ei ollut henkilöautojakaan siinä määrin kun nykyään.  Ei ollut kiirettä,  oltiin vähään tyytyväisiä. Kaikilla ei ollut puhelinta ja televisio oli harvinaisuus. Radio sentään taisi olla useammassa kodissa, kun se toimi myös pattereilla. Silloin posti kulki ja läheteltiin kirjeitä, kirjeissä ei ollut postinumeroita.

Kun olin lapsi ihmiset tapailivat toisiaan ja kävivät toistensa luona kylässä.  Vierailuja ei ilmoitettu etukäteen, sitä vaan tultiin kylään pitkienkin matkojen takaa. Vieraille tarjottiin  lauantaisin leivottua pullaa ja kuivakakkua sekä Hannatädin keksejä. Näin oli ainakin meillä. Kukaan ei kysynyt mikä oli niiden parasta ennen päiväys. Kahvi keitettiin kahvipannussa ja tee teepannussa. Kahvikuppeina oli pieni kuppi ja siihen kuului teevati /tassi. Teekupit oli teekuppeja.

Lapset leikkivät keskenään, eikä kukaan vahtinut missä he olivat ja mitä  tekivät. Polvet ja kyynärpäät olivat usein naarmuilla. Puhaltamalla paranivat useimmat vahingot. Lastensuojeluun ei ilmoitettu, jos joku lapsi oli hetkeksi hävinnyt näköpiiristä. Tukkapöllyä annettiin ja välillä nurkkaan laitettiin.

Aikuiset söivät lääkkeeksi Hota pulveria, joka sopi vaivaan kun vaivaan. Jos sydämestä otti niin otettiin Kamferi tippoja sydäntä virkistämään.

Itse sain kalanmaksaöljyä ja jotain vitamiinia.

Saunassa käytiin kerran viikossa ja silloin myös vaihdettiin vaatteet, ei niitä joka päivä vaihdettu.

Pesuaineita ei ollut kymmenittäin. Samalla saippualla pestiin vissiin kaikki paikat.

Ei ollut tietokonetta eikä internettiä.

Näitä kaikkia  asioita  pohdin näin syntymäpäiväni aikoihin.

Ennen oli ennen mutta nyt on nyt.  Ei kohtaa lapsuuteni vuodet tämän päivän lapsien elämää. Ei.

Video itsestäni lastensuojelun tiimoilta

Videoni, siinä puhuminen ei ollut helppoa....

Lämmin kiitos Salla Karimiehelle, joka mahdollisti videon tekemisen

https://www.youtube.com/watch?v=ioKIG6c-vZI

Elämämme jatkukoon inhimillisempänä  ja toisiamme huomioivampana <3