Syntymäpäiväni mietteitä

25.5 on minulle merkittävä päivä. Näin silloin päivänvalon, sain oikeutuksen syntyä tähän maailmaan. Kaikille sitä oikeutta ei ole suotu. Tuo päivä on minulle merkittävä päivä.

Syntyessäni oli maailma  toisenlainen. Elettiin sodan jälkeisiä aikoja. Sinä vuonna kun synnyin loppui sokerin ja kahvin säännöstely. Nyt se tuntuu  oudolta ettei ennen syntymääni  saanut, nykyään niin tavalliseksi käyneitä ruoka aineita kuin kahvia ja sokeria ilman säännöstelyä. Ahvenanmaan lippu otettiin käyttöön ja Väinö Linnan Tuntematon Sotilas julkaistiin.

Aika kuluu ja ajat muuttuu…

Lapsuudessani en leikkinyt leluilla siinä määrin kuin tämän päivän lapset leikkivät. En syönyt valmisruokia, en käyttänyt kertakäyttövaippoja. Vaatteitani ei pesty pesukoneessa eikä astioitani pesty astianpesukoneessa. Vaatteeni eivät olleet ulkomailla tuotettuja merkkivaatteita, vaan äitini teki ne minulle itse. Niin taisi tehdä kaikki äidit, ompelivat itse lapsilleen vaatteet, niinkuin tuossa kuvassa olevat vaatteet ovat äitini ompelemia. Minua ei viety päivähoitoon aamuvarhaisella, vaan sain olla kotona äitini hoivassa. Siihen aikaan naiset eivät käyneet niin paljon töissä kodin ulkopuolella  kuin nykyään.

Kun olin lapsi, viljeltiin luonnonmukaisesti, ei käytetty pelloilla keinotekoisia lannoitteita, eikä silloin ollut lapsilla allergioita.

Kun olin lapsi luonto ei ollut turmeltunut, roskia ei ollut maassa eikä merissä muovia. Susia ei pelätty eikä sukupuutosta puhuttu mitään. Ei ollut kodinkoneita  eikä jääkaappia, oli komero johon puhalsi ulkoa kylmää ilmaa jostain kolosta. Ei ollut sähköhellaa, oli puuhella jossa lämmitettiin pesuvesi jolla pestiin astiat. Vesi kannettiin kaivosta sisään ja ulos, silloin ei vesijohtoverkosto ollut niin yleinen kuin nyt.  Ei ollut jätevesijärjestelmää.

Ei ollut liikennettä ruuhkaksi asti, kun ei ollut henkilöautojakaan siinä määrin kun nykyään.  Ei ollut kiirettä,  oltiin vähään tyytyväisiä. Kaikilla ei ollut puhelinta ja televisio oli harvinaisuus. Radio sentään taisi olla useammassa kodissa, kun se toimi myös pattereilla. Silloin posti kulki ja läheteltiin kirjeitä, kirjeissä ei ollut postinumeroita.

Kun olin lapsi ihmiset tapailivat toisiaan ja kävivät toistensa luona kylässä.  Vierailuja ei ilmoitettu etukäteen, sitä vaan tultiin kylään pitkienkin matkojen takaa. Vieraille tarjottiin  lauantaisin leivottua pullaa ja kuivakakkua sekä Hannatädin keksejä. Näin oli ainakin meillä. Kukaan ei kysynyt mikä oli niiden parasta ennen päiväys. Kahvi keitettiin kahvipannussa ja tee teepannussa. Kahvikuppeina oli pieni kuppi ja siihen kuului teevati /tassi. Teekupit oli teekuppeja.

Lapset leikkivät keskenään, eikä kukaan vahtinut missä he olivat ja mitä  tekivät. Polvet ja kyynärpäät olivat usein naarmuilla. Puhaltamalla paranivat useimmat vahingot. Lastensuojeluun ei ilmoitettu, jos joku lapsi oli hetkeksi hävinnyt näköpiiristä. Tukkapöllyä annettiin ja välillä nurkkaan laitettiin.

Aikuiset söivät lääkkeeksi Hota pulveria, joka sopi vaivaan kun vaivaan. Jos sydämestä otti niin otettiin Kamferi tippoja sydäntä virkistämään.

Itse sain kalanmaksaöljyä ja jotain vitamiinia.

Saunassa käytiin kerran viikossa ja silloin myös vaihdettiin vaatteet, ei niitä joka päivä vaihdettu.

Pesuaineita ei ollut kymmenittäin. Samalla saippualla pestiin vissiin kaikki paikat.

Ei ollut tietokonetta eikä internettiä.

Näitä kaikkia  asioita  pohdin näin syntymäpäiväni aikoihin.

Ennen oli ennen mutta nyt on nyt.  Ei kohtaa lapsuuteni vuodet tämän päivän lapsien elämää. Ei.