Meillä ei ole paluuta

Tuo pieni viirus tuli ja opettamaan meitä. Todella lyhyessä ajassa olemme saaneet jo saastesumun osin hälvenemään sieltä missä se on peittänyt taivaan. Luonto elpyy yllättävn nopeasti, jos annamme sille mahdollisuuden toipumiseen. Ihmisen itsekkyyden ja luontomme riiston  aikakausi on nyt ohi. Meillä on ollut jo kauan tieto siitä, että elämäntapamme tuhoaa kauniin planeettamme, mutta me emme ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin elvyyttääksenne luontoamme. Luonto on näyttänyt meille miten me olemme kohdelleet sitä välittämättä lainkaan seurauksista.

Lentoliikennettä emme tarvitse. Emme tarvitse toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä, emmekä varsinkaan keinotekoista rantaelämää turistien suosimissa lomakohteissa. Ihmisen on aika herätä valheellisesta unestaan ja rahan vallan maailmasta. Vaikka upottaisimme kaikki varamme valtameriin, ne eivät puhdistuisi.
Korona on pistänyt meidät polvilleen ja pakottanut  meidät näkemään oman toimintamme seuraukset. Nyt emme voi keskustella enää asiasta mitä meidän tulisi tehdä, sillä meidän ei tulisi tehdä mitään. Luoto toipuu parhaiten kun me lakkaamme muovaamasta sitä. Kaupungistuminen on tullut tiensä päähän ja monet haluavatkin muuttaa maaseudulle. Omavaraisuus houkutttaa monia ihmisiä. Olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä me elämältämme haluamme?
Me tarvisemme ilmaa jotta voimme hengittää, me tarvitsemme vettä jotta maapallolla yleensäkkään voi olla elämää. Me tarvitsemme maata joka meidät ruokki. Me tarvitsemme luonnon monimuotoisuutta ympärillemme, sitä ei ole kaupassa myytävänä. Mikään ihmisen toiminta ei voi olla vaikuttamatta luonnon tasapainon järkkymiseen. Ugh olen puhunut.