Yhteiskuntamme vaietut asiat

Lasten kiintymyssuhteet unohtuvat huostaanotoissa

Miksi lasten  huostaanotot ovat  vaiettuja  asioita yhteiskunnassamme? Usein sanotaan että huostaanotot ovat yksittäistapauksia, eikä niitä voi kommentoida, kaikki huostaanotot  ovat kuitenkin  yksittäistapauksia. Ei ole olemassa kahta samanlaista tapausta, perheet kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia, on  sairauksia, työttömyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia.  Ongelmat olisivat kuitenkin hoidettavissa eri tahojen yhteistyöllä, ei pelkästään lasten huostaanotoilla. Nämä viattomat  lapset kärsivät eniten maassamme joutuessaan eroon läheisistään, yhteiskunnan osaamatta lainkaan  ajatella lapsen henkistä hyvinvointia. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu lapsesta, joka iltaisin nukkumaan mennessään, painaessaan pään tyynyynsä, itkee tukahdettua ikäväänsä, jopa ilman rakasta unileluaan. Vanhemmat tarvitsevat myös apua, ei yksistään lapset. Perhe on yhteiskunnan ydin yksikkö, perheet luovat yhteiskunnan, jos perheet voivat huonosti, on perheitä autettava. Peräänkuulutamme  suureen ääneen  lasten oikeuksia, mutta emme niitä käytännössä toteuta. Mitkä ovat perheen oikeudet?  Lapset eivät voi hyvin ilman yhteyttä perheeseensä ja läheisiinsä, kun huostaanoton yhteydessä liian usein katkaistaan suhde heihin  todella epäinhimillisellä ja lasta loukkaavalla tavalla. Esimerkkinä olkoon valvotut tapaamiset 4h kuukaudessa. Voiko tällaista ymmärtää? Lapsellakin on tunteet  läheisiään kohtaan, ilman läheisten turvaa, syliä ja halauksia lapsi ei voi elää ihmisarvoista elämää. Myös lapsesta erotetut läheiset kärsivät ja ongelmat leviävät  näin laajemmalle. Näemmekö lapset vain rahaa perhekoteihin ja sijaisperheisiin tuottavina yksilöinä, perhekodit ja sijaisperheet voivat hyvin, mutta perheet voivat huonosti. Lasta ei voi erottaa perheestään ja läheisistään kuin esinettä, lapselle on erityisen tärkeää luoda kiintymyssuhde jo varhaisessa vaiheessa vanhempiinsa ja muihin läheisiin. Outoa on myös että perheestä saatetaan ottaa huostaan vain yksi lapsi ja muiden asuessa kotona. Lapsi ja hänen tunne elämänsä sivuutetaan ja  unohdetaan mitä suuremmassa määrin. Perhekodeissa voidaan jopa sanoa ettei lapsi kestä nähdä läheisiään, koska sen jälkeen lapselle jää suunnaton ikävä. Suomineidon helmat liehuvat ja luovat kylmyyttä ja tunteettomuutta ympärilleen,   inhimillisyys on katoamassa. Lasten syntyvyys alenee, eikä mikään ihme. Lastenhoidon laiminlyönnistä on helppo tehdä ilmoitus netissä ja näin lapsen elämä on sinetöity. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tutkia huostaanottojen syitä lakiin perustuvana aikana ja näin lasten huostaanottoa on yhä vaikeampi purkaa kun huostaanotto jatkuu yli 30 päivää. Lastensuojelulain tulkinta on  hukassa.  Voisimme säästää lastensuojelun jo todella suuriksi paisuneissa kustannuksissa ja käyttää rahat koko perheen auttamiseen, meillä on siihen kyllä varaa.  Lapset odottavat aivan liian pitkään huostaanoton purkua ja näin luomme pohjan mielenterveysongelmille. Puhumattakaan itsemurhista joita nämä lapset tekevät. Niistäkin vaietaan. Häpeä satavuotias suomi!

Kotisohvalla

En jaksa tehdä tänään mitään, kuumuus rasittaa. Mittari näyttää sisällä 25 astetta. Televisiosta kuulin juuri että Japanissa on kuollut ihmisiä paahtavaan helteeseen. Niin on täällä meilläkin nyt todella kuuma, mutta siitä ei uskalleta puhua ääneen, koska usein valitamme kylmyydestä, pimeydestä ja liiallisesta sateesta. Meidän pitäisi olla nyt todella iloisia kun on lämmintä.

Toisaalta eihän se valittaminen mitään auta, tähän kuumuuteen ja pysähtyneeseen ilmanalaan on vain sopeuduttava.

En siis jaksa tehdä tänään mitään, en ole jaksanut tarttua imuriinkaan pitkään aikaan, koti kaipaisi siivousta. Annan nyt periksi, koska en yksinkertaisesti jaksa. Mutta en valitakkaan. Teen sitä mistä pidän. Minä kirjoitan! Kirjaimet ovat ystäviäni, minä rakastan niitä! Voin leikitellä niiden kanssa ja laittaa niitä juuri siihen järjestykseen kuin haluan. En anna lämpimän ilmanalan vaikuttaa kirjainteni järjestykseen.

Istun tällä sohvalla, se on nyt minun pyhättöni. Kuuntelen tätä kirjoittaessani mieltäni inspiroivaa musiikkia ja annan ajatusteni vapaasti valua  sisältäni ulos.

Istun sohvalla ja mietin ystäviäni joilla on ollut surua. Yhden ystäväni läheinen kuoli syöpään vähän ennen 50 vuotis päiväänsä, häneltä jäi aikuisuuden kynnyksellä oleva lapsi. Miten se on niin väärin! Lähetän voimia antavia rukouksia tälle nuorelle ja hänen jäljelle jääville läheisilleen. Elämä jatkuu, selvittävä on, kaipuusta ja raastavasta ikävästä huolimatta. Toisen ystäväni äiti nukkui pois yli 90 vuotiaana, hän sai elää pitkän elämän, rauha hänen äidilleen ja enkelit mukaan hänen äitinsä matkalle.

Näin viime yönä unta että työskentelin jossain lasten kanssa. Minun piti mennä johonkin huoneeseen keräämään hujan hajan lattialla olevia lasten leluja  pois. Unessa lapsi kömpi syliini ja laittoi kätensä tiukasti kaulani ympärille, enkä siis voinutkaan lähteä keräämään leluja lattialta pois.

Päätän kirjoitukseni tähän, lapsen kädet tiukasti kaulani ympärillä.

Välitetään toisistamme <3

Nuoremme tarvitsevat töitä ja tekemistä!

Olin rippijuhlissa missä 16 nuorta pääsi ripille.  Liikutuin nähdessäni nämä 16:sta nuorta valkoisissa alboissaan kulkemassa juhlallisesti vakavin ilmein kirkon käytävää pitkin. Miten kauniisti pappi puhuikaan  näistä viattomista nuorista joilla on  elämä edessään.  Meidän pitäisi tarjota näille  nuorille  tulevaisuus jossa he voisivat elää  taloudellisesti turvattua ja mielekästä  elämää. Miten monen nuoren päässä risteileekään ajatuksia mitä rippikoulun jälkeen? Katsoessani näitä nuoria en voinut olla tuntematta huolta heidän tulevaisuudestaan. Maailma on muuttunut niin paljon siitä, kun itse  kävin rippikouluni  60-luvulla.  Pääsin kesätöihin kahvilaan  ja opettelin käyttämään rahaa jo 16 vuotiaana, ymmärsin mistä raha tulee ja mihin kaikkeen sitä tarvitaan, miten se riittää. En ollut riippuvainen vanhempieni enkä yhteiskunnan tarjoamasta  taloudellisesta avusta. Olin töissä  myös opiskelujeni aikana, elätin itseni. Mitä tekevät tämän päivän nuoret jotka eivät pääse töihin, eivätkä vielä tiedä mitä aikuisena haluaisivat tehdä, eikä opiskelu kiinnosta. Nyt puuttuvat nuorille suunnatut työt josta he voisivat saada palkkaa. Kaikkeen työhön kun ei pitäisi vaatia koulutusta. Työ itsessään opettaa. Nuorena saadut työkokemukset antavat tuntua työnteosta ja rahan käytöstä sekä lisäävät nuoren itseluottamusta.  Kun peruskoulu loppuu pitäisi nuorille kehittää jonkinlainen lakisääteinen työkokeilun malli, jos he eivät tiedä mikä heitä kiinnostaa. Uusia ammattejakin pitäisi kehitellä maailman muuttuessa. Työtä olisi todella paljon esimerkiksi kehittymässä olevan kiertotalouden  piirissä ja siihen liittyvään  ympäristön-, ja  luonnon suojeluun!

Tällä hetkellä on 15-19 vuotiaita työttömäksi luokiteltuja nuoria on maassamme  yli 5500 toukokuun tilastojen mukaan ja 20-24 vuotiaita  noin 23600. Näistä ketään ei saisi jättää yksin! Nuoriin  täytyy  suhtautua positiivisesti ja  heidän toiveitaan on kuunneltava! Monet nuoret ovat eläneet rikkinaisen elämän  avioerojen määrän lisääntyessä.

Nuorille on annettava mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä suunnitteluun. Toivottavasti yhteiskuntamme antaa heille sen mahdollisuuden. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta!

Lähde mukaan inhimilliseen toimintaan ihmisen ja luonnon hyväksi

.

Kirjoitettu 10.7.18.

   Toimin nyt täysin intuitioni varassa.

Heräsin aamulla turhan aikaisin ja olisin halunnut vielä nukkua. Yht´äkkiä minulle tuli kuitenkin tunne että minun täytyy kirjoittaa facebookkiin tärkeää viestiä kehittämästäni työllistämisideastani juuri tänään. Ja silloin muistin että tänään olisi minulle erittäin rakkaan isäni syntymäpäivä.  Hän olisi täyttänyt tänään  10.7. 2018 98 vuotta, mutta hänen fyysisestä poistumisestaan sateenkaaren tuolle puolen tuli kuluneeksi 28.4.18,  40 vuotta.  Rakas isäni elää kuitenkin yhä sydämessäni ja herätti näin minut tänään todella tärkeän asian äärelle <3

Isäni auttoi muita ihmisiä,aina kun se vain oli mahdollista. Hän oli todella lämminhenkinen ja rakastava ihminen, ymmärsi muita ja teki kaikkensa muiden hyvinvoinnin eteen monin eri tavoin. Ei niinkään sanoillaan kun teoillaan. Isäni piti myös kovasti koirista, valokuvista sen näkee kun isäni olemus henkii niin syvää rakkautta näitä luontokappaleita kohtaan.

Olen pitkään ajatellut että minun täytyy tehdä jotain, että oma ideani muiden hyvinvoinnin eteen lähtisi etenemään. Olen siitä tänne facebookkiin joskus kirjoittanutkin, muttei kukaan koskaan siihen kommentoinut. Tänään isäni vahva käsky tehdä asialle jotain, pakottaa minut nyt kertomaan sen tänne.

Työllistämisideani perustuu myös vahvasti muiden auttamiseen, niiden ihmisten auttamiseen, joille yhteiskunta on kääntänyt selkänsä ja jättänyt heidät oman onnensa nojaan
.
Olen saanut idealleni yli 10 vuotta sitten ministeriön tasolta kohtalaisen avustuksen, mutta en saanut ketään lähtemään mukaani yrityksistäni huolimatta. 

Joten rakkaat lukijani. Jos tiedät jonkun ihmisen, jolla on isäni lailla lämmin ja rakastava sydän, jos tiedät ihmisen jolla on halu auttaa muita ihmisiä, kerro hänelle minusta. Olen itsekkin jo eläkkeellä, vanhempi kuin isäni oli täältä poistuessaan, lähden itse toimintaan jollain lailla mukaan, mutta meidän jokaisen aika on rajallinen. 

Isäni jätti minulle perinnöksi tuon vahvan auttamisen halun. Olen parhaani mukaan yrittänyt jatkaa hänen jalanjälkiään, mutta enempään en enää pysty. Lähestykää minua rohkeasti, Mietitään mitä sitten tehdään. Otan viestinne vastaan sydän avoimena osoitteessaa birgitta.wulf@gmail.com.

Tämä viesti tuli vahvasti isäni tukemana minun kauttani tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Roskisnallen runolaarin satoa

Miksi tarvitsen tavaroita ympärilleni,
jotta voisin katsella ja ihailla niitä?

Siksikö tavaroita tarvitsen?

Mutta kun täältä lähden,
mihin minun  tavarani joutuvat?

Tavaroiden taivasta ei ole...




Tarvitset luontoa ympärillesi!
Puhdasta vettä,

Aurinkoa

Maata joka sinua ravitsee.
Tarvitset mehiläisiä, matoja,  kovakuoriaisia, lintuja

ja monia muita luonnonvaraisia elämiä.

Miksikö?

Ne pitävät yllä luonnon tasapainoa
Ja sinä yrität kovasti horjuttaa sitä!

Et ole täällä yksin!

Muistitko sen?

Voit olla luomassa uutta elämisen kulttuuria,
usko pois
- toimillasi on vaikutusta



Uskalla elää!

Olet täällä vain kerran

Elät oman elämäsi - et kenenkään muun

Sinä olet vastuussa itsestäsi.
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet


Minä haluan!

Nuo sanat kuuluvat tämän päivän lapsen maailmaan
Ja lapsi saa - koska hän haluaa

Mutta haluaako lapsesi  muovilla ja lannotteilla kyllästetyn  epävarman tulevaisuuden?

Kertakäyttöinen ja   tavaroiden lyhyt  elinkaari tuhoaa lastesi tulevaisuuden

Valinnoillasi on vaikutusta.

Älä anna tavaratalojen intuitiivisen ja sieluusi porautuvan musiikin vaikuttaa mieleesi!

Sinfoniat soivat täysin eri asteikoissa polttolaitosten syövereissä, kun tavaratalojen turhat tavarat palavat tuhkaksi
- surusointuisen harmaan   paksun savun leijuessa polttolaitosten yllä....

Ihmisen ja luonnon asialla

Minua huolestuttaa ihmisen käytös. Miten julmaksi ja häikäilemättömäksi ja osin tunteettomaksi  se on mennyt. Kukaan meistä ei voi kuitenkaan vaikuttaa kuin omaan käytökseensä. Emme voi sille mitään, mitä joku toinen tekee, joku toinen ajattelee tai toimii. Yksi asia on kuitenkin varma ja se on muutos. Ihmisen toiminnan on muututtava ja se tie meille näytetään.

Juuri nyt on menossa avohakkuut historiaan valtion mailla - kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3184. Jokaisen vastuuta kantavan ihmisen olisi allekirjoitettava tuo aloite -ehdottomasti! Me tarvitsemme metsiä, metsät eivät tarvitse meitä! Eläimet tarvitsevat metsiä!  Ilman luonnontilaisia metsiä emme voi kerätä marjoja, sieniä emmekä saada metsien kautta saatavaa virkisystä mielemme kohottamiseksi.

Mene metsään!

Kaarina Davis - irti oravanpyörästä!

Tutustuin Kaarinaan sattumalta, löytäessäni kirjastosta hänen kirjansa Rankka kutsumus, joka oli myynnissä yhdellä eurolla. Ja tässä hänen bloginsä http://www.kaarinadavis.com/

Lasten kädentaidot kunniaan!

Kädentaidot ovat lapsille todella täkeitä!


Mikko Kiio osaa tehdä pajupillejä!

Omni Karhu on Suomen suurin karhu!

Tiedätkö että maailman suurin karhu Omni karhu asustaa Lempäälän Ideaparkissa? Karhu odottaa että sitä käytäisiin katsomassa, sillä maailmassa ei taida olla yhtään näin suurta jättiläisnallea!

Ahdistaako liiallinen kulutus?

Kauhisteletko nykyajan kulutuskeskeistä elämää ja haluat siihen muutosta? Säälitkö jatkuvia tunteettomia  puunhakkuita? Jos sinua huolettaa jatkuva metsien hävittäminen, lakkaa yksinkertaisesti ostamasta wc-paperia, talouspaperia, kertakäyttötuotteita,  lautasliinoja, kertakäyttövaippoja. Ahdistaako ilmastonmuutos, lasten syntyyyden lasku? On monia asioita jotka ahdistavat tämän päivän ihmistä ja luovat heille epätodellista tulevaisuuden kuvaa teknologisine älylaitteineen ja tekoälyineen.  Et voi osoittaa syyttävää sormea hallitukselle, etkä muillekkaan päätöksentekijöille, muutos ole sinä itse! Yksi esimerkki ihmisen toiminnan muutoksesta  on jo selvästi näkyvissä jota kovasti ihmetellään ja se on syntyvyyden lasku. Tähän ei  hallitus eikä maamme talousvaikuttajat ole osanneet lainkaan varautua. Tähän ei ole   kuitenkaan vaikea etsiä syitä. Työpaikkojen jatkuva  epävarmuus, asuntojen kalleus, yhä lisääntyvä kaupunkirakentaminen  ja uutena  toimintatapana perheiden tilanteiden jatkuva tarkkailu jo neuvolasta lähtien. Huostaanottoja tapahtuu yhä, osin väärin perustein. Kuka tähän maahan uskaltaa enää lapsia tehdä? Aivan liian moni lapsi voi jo nyt pahoin, eikä lasten itsemurhista uskalleta puhua. Hiljaiseksi vaiettuja asioita on niin paljon ja juuri nämä asiat ajavat ihmisiä epätoivoon ja epätoivoisiin tekoihin. Jos olet huolissani veden tuhlaamisesta, lopeta sen tuhlaaminen! Siirry mahdollisuuksien mukaan kuivakäymälän käyttäjäksi, älä vedä vesivessaakaan joka käytön jälkeen ja vaikuta siihen että vettä kuluu vähemmän vessaa vetäessäsi. Älä juoksuta vettä turhaan.Huolettaako muovin kulutus? Lopeta muovikassien käyttäminen ja jätä muovit mahdollisuuksien mukaan kauppaa, sillä tarvitset  vain tuotteen, et pakkausta.  Älä osta lapsille muovileluja, älä ainakaan uusia, kirpputoreilta löytyy hyviä leluja lasten tarpeisiin. Mikä sinua huolettaakin, ole itse se muutos! Kävele, pyöräile ja liiku, näin saat hyvää mieltä itsellesi ja autat luontoa selviytymään sen jo todella suuriin mittasuhteisiin kasvaneista haasteista. Näin olosi kevenee, elämänlaatusi paranee, saat lisää itseluottamusta ja voit alkaa kertomaan tekemistäsi elämäntapamuutoksista muillekin. Näin, pienin askelin kaikki hyvä lähtee kiertämään ja ehkä ihmiset uskaltautuvat meilläkin alkaa tekemään lapsia. Lapsia ei haluta tehdä epätoivoa, tuskaa ja ahdistusta vellovaan tilaan, jossa ei ole sijaa sille elämälle jota ihmiset haluaisivat elää.

Mitä jätämme jälkipolville?

Aika kuluu ja ikää karttuu - moni meistä miettii mitä jättää jälkipolville. Itse haluaisin jättää heille puhdasta luontoa, ilmaa ja vettä, sillä mitä muuta he tarvitsevat elämänsä edellytyksiksi?  Maailmamme on muuttunut niin paljon viime vuosikymmenten aikana. 50-luvulla syntyneenä tätä aikaa ei voi kun ihmetellä. Digitalisaatio on vienyt lapsemme ja tuntuu ettei heihin saa yhteyttä. Surullista. Meillä olisi niin paljon kerrottavaa heille, miten ennen elettiin. Olen kyllä saanut kuulla että meidän pitäisi siirtyä nykyaikaan – pois sieltä 50 luvulta. Niimpä. Huolestuneena seuraan monen ikäiseni lailla, miten tietämättömiä nuoret ovat entisajan elämästä. Onko maassamme varauduttu esimerkiksi siihen jos tulee laajempi sähkökatkos? Näinhän on tapahtunut maaseudulla, kokemusta sähkökatkoksista siis on. Mutta mitä tapahtuisi jos kaupungeissa näin tapahtuisi? Miten me pärjäisimme pimeissä ja  kylmentyneissä kerrostaloissa, joissa emme saisi vettä, emme voisi lämmittää asuntoa, lämmittää ruokaa. Emme voisi käydä kaupoissa, liikenne lakkaisi kulkemasta. Ehkä terveydenhuolto toimisi, sähkönsaanti on siellä turvattu. Olemme niin luottavaisia siihen  ettei meille mitään tapahdu. Jos tämä sukupolvi näkee vain  teollistumisen ajan elämäntavan, miten he osaisivat elää ilman sähköä? Kuka  nuorillemme opettaa, mitä tehdä kun kaikki ympärillä pimenee. Ei olisi valoa, ei jääkaapissa ruokaa, kännykkää ei voisi ladata, eikä tietokone kertoisi mitä tehdä.

Kun olin lapsi, meidän jääkaappimme oli kaivossa jossa pidimme ruokaa ämpärissä. Meillä oli myös kellari jossa oli hilloja, perunoita ja juureksia ja äidin tekemiä mehuja jotka säilyivät siellä koko talven. Oli sauna missä käytiin kerran viikossa ja äiti pesi kerran viikossa saunassa pyykit pyykkilautaa apuna käyttäen ja pyykit ripustettiin narulle kuivumaan. Vesi kannettiin kaivosta ja padassa lämmitettiin vesi.

Tupaa lämmitettiin hellassa pidettävän tulen avulla ja muurin kylki piti lämpöä yllä. Äiti teki ruoan puuhellassa ja puita haettiin liiteristä. Radiota kuunneltiin pattereiden avulla ja lapset leikkivät ulkona aamusta iltaan.

 Kerran viikossa leivottiin pullaa ja tehtiin kuivakakku. Jos vieraita tuli kylään, he saivat sitä pullaa joka oli lauantaina leivottu. Ei silloin tiedetty mitään parasta ennen päiviä. Ruokaa lämmiteltiin ja samaa ruokaa syötiin  monta päivää peräkkäin, usein oli  perunaa ja kastiketta. Emme olleet riippuvaisia sähköstä ja hyvin pärjättiin.

Pelonsekaisin miettein ajattelen lastenlastemme tulevaisuutta. Mitä he tekevät kun lamput sammuvat, tietokoneet ja kännykät lakkaavat toimimasta. Jääkaapin ja pakastimen hurina lakkaa…

Kuka tässä maailmassa heitä on silloin neuvomassa miten maailma toimii ilman sähköä? Nyt maaseudut autioituvat ja talot tyhjenevät. Viisaita ovat ne lapsiperheet jotka uskaltavat jättää kaupungin kiireisen ja täysin sähköstä riippuvaisen elämäntavan. Ne lapset pelastuvat, joiden vanhemmat muuttavat maaseudulle viettämään mahdollisimman luonnonmukaista elämää.