Kotisohvalla

En jaksa tehdä tänään mitään, kuumuus rasittaa. Mittari näyttää sisällä 25 astetta. Televisiosta kuulin juuri että Japanissa on kuollut ihmisiä paahtavaan helteeseen. Niin on täällä meilläkin nyt todella kuuma, mutta siitä ei uskalleta puhua ääneen, koska usein valitamme kylmyydestä, pimeydestä ja liiallisesta sateesta. Meidän pitäisi olla nyt todella iloisia kun on lämmintä.

Toisaalta eihän se valittaminen mitään auta, tähän kuumuuteen ja pysähtyneeseen ilmanalaan on vain sopeuduttava.

En siis jaksa tehdä tänään mitään, en ole jaksanut tarttua imuriinkaan pitkään aikaan, koti kaipaisi siivousta. Annan nyt periksi, koska en yksinkertaisesti jaksa. Mutta en valitakkaan. Teen sitä mistä pidän. Minä kirjoitan! Kirjaimet ovat ystäviäni, minä rakastan niitä! Voin leikitellä niiden kanssa ja laittaa niitä juuri siihen järjestykseen kuin haluan. En anna lämpimän ilmanalan vaikuttaa kirjainteni järjestykseen.

Istun tällä sohvalla, se on nyt minun pyhättöni. Kuuntelen tätä kirjoittaessani mieltäni inspiroivaa musiikkia ja annan ajatusteni vapaasti valua  sisältäni ulos.

Istun sohvalla ja mietin ystäviäni joilla on ollut surua. Yhden ystäväni läheinen kuoli syöpään vähän ennen 50 vuotis päiväänsä, häneltä jäi aikuisuuden kynnyksellä oleva lapsi. Miten se on niin väärin! Lähetän voimia antavia rukouksia tälle nuorelle ja hänen jäljelle jääville läheisilleen. Elämä jatkuu, selvittävä on, kaipuusta ja raastavasta ikävästä huolimatta. Toisen ystäväni äiti nukkui pois yli 90 vuotiaana, hän sai elää pitkän elämän, rauha hänen äidilleen ja enkelit mukaan hänen äitinsä matkalle.

Näin viime yönä unta että työskentelin jossain lasten kanssa. Minun piti mennä johonkin huoneeseen keräämään hujan hajan lattialla olevia lasten leluja  pois. Unessa lapsi kömpi syliini ja laittoi kätensä tiukasti kaulani ympärille, enkä siis voinutkaan lähteä keräämään leluja lattialta pois.

Päätän kirjoitukseni tähän, lapsen kädet tiukasti kaulani ympärillä.

Välitetään toisistamme <3

Nuoremme tarvitsevat töitä ja tekemistä!

Olin rippijuhlissa missä 16 nuorta pääsi ripille.  Liikutuin nähdessäni nämä 16:sta nuorta valkoisissa alboissaan kulkemassa juhlallisesti vakavin ilmein kirkon käytävää pitkin. Miten kauniisti pappi puhuikaan  näistä viattomista nuorista joilla on  elämä edessään.  Meidän pitäisi tarjota näille  nuorille  tulevaisuus jossa he voisivat elää  taloudellisesti turvattua ja mielekästä  elämää. Miten monen nuoren päässä risteileekään ajatuksia mitä rippikoulun jälkeen? Katsoessani näitä nuoria en voinut olla tuntematta huolta heidän tulevaisuudestaan. Maailma on muuttunut niin paljon siitä, kun itse  kävin rippikouluni  60-luvulla.  Pääsin kesätöihin kahvilaan  ja opettelin käyttämään rahaa jo 16 vuotiaana, ymmärsin mistä raha tulee ja mihin kaikkeen sitä tarvitaan, miten se riittää. En ollut riippuvainen vanhempieni enkä yhteiskunnan tarjoamasta  taloudellisesta avusta. Olin töissä  myös opiskelujeni aikana, elätin itseni. Mitä tekevät tämän päivän nuoret jotka eivät pääse töihin, eivätkä vielä tiedä mitä aikuisena haluaisivat tehdä, eikä opiskelu kiinnosta. Nyt puuttuvat nuorille suunnatut työt josta he voisivat saada palkkaa. Kaikkeen työhön kun ei pitäisi vaatia koulutusta. Työ itsessään opettaa. Nuorena saadut työkokemukset antavat tuntua työnteosta ja rahan käytöstä sekä lisäävät nuoren itseluottamusta.  Kun peruskoulu loppuu pitäisi nuorille kehittää jonkinlainen lakisääteinen työkokeilun malli, jos he eivät tiedä mikä heitä kiinnostaa. Uusia ammattejakin pitäisi kehitellä maailman muuttuessa. Työtä olisi todella paljon esimerkiksi kehittymässä olevan kiertotalouden  piirissä ja siihen liittyvään  ympäristön-, ja  luonnon suojeluun!

Tällä hetkellä on 15-19 vuotiaita työttömäksi luokiteltuja nuoria on maassamme  yli 5500 toukokuun tilastojen mukaan ja 20-24 vuotiaita  noin 23600. Näistä ketään ei saisi jättää yksin! Nuoriin  täytyy  suhtautua positiivisesti ja  heidän toiveitaan on kuunneltava! Monet nuoret ovat eläneet rikkinaisen elämän  avioerojen määrän lisääntyessä.

Nuorille on annettava mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä suunnitteluun. Toivottavasti yhteiskuntamme antaa heille sen mahdollisuuden. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta!

Lähde mukaan inhimilliseen toimintaan ihmisen ja luonnon hyväksi

.

Kirjoitettu 10.7.18.

   Toimin nyt täysin intuitioni varassa.

Heräsin aamulla turhan aikaisin ja olisin halunnut vielä nukkua. Yht´äkkiä minulle tuli kuitenkin tunne että minun täytyy kirjoittaa facebookkiin tärkeää viestiä kehittämästäni työllistämisideastani juuri tänään. Ja silloin muistin että tänään olisi minulle erittäin rakkaan isäni syntymäpäivä.  Hän olisi täyttänyt tänään  10.7. 2018 98 vuotta, mutta hänen fyysisestä poistumisestaan sateenkaaren tuolle puolen tuli kuluneeksi 28.4.18,  40 vuotta.  Rakas isäni elää kuitenkin yhä sydämessäni ja herätti näin minut tänään todella tärkeän asian äärelle <3

Isäni auttoi muita ihmisiä,aina kun se vain oli mahdollista. Hän oli todella lämminhenkinen ja rakastava ihminen, ymmärsi muita ja teki kaikkensa muiden hyvinvoinnin eteen monin eri tavoin. Ei niinkään sanoillaan kun teoillaan. Isäni piti myös kovasti koirista, valokuvista sen näkee kun isäni olemus henkii niin syvää rakkautta näitä luontokappaleita kohtaan.

Olen pitkään ajatellut että minun täytyy tehdä jotain, että oma ideani muiden hyvinvoinnin eteen lähtisi etenemään. Olen siitä tänne facebookkiin joskus kirjoittanutkin, muttei kukaan koskaan siihen kommentoinut. Tänään isäni vahva käsky tehdä asialle jotain, pakottaa minut nyt kertomaan sen tänne.

Työllistämisideani perustuu myös vahvasti muiden auttamiseen, niiden ihmisten auttamiseen, joille yhteiskunta on kääntänyt selkänsä ja jättänyt heidät oman onnensa nojaan
.
Olen saanut idealleni yli 10 vuotta sitten ministeriön tasolta kohtalaisen avustuksen, mutta en saanut ketään lähtemään mukaani yrityksistäni huolimatta. 

Joten rakkaat lukijani. Jos tiedät jonkun ihmisen, jolla on isäni lailla lämmin ja rakastava sydän, jos tiedät ihmisen jolla on halu auttaa muita ihmisiä, kerro hänelle minusta. Olen itsekkin jo eläkkeellä, vanhempi kuin isäni oli täältä poistuessaan, lähden itse toimintaan jollain lailla mukaan, mutta meidän jokaisen aika on rajallinen. 

Isäni jätti minulle perinnöksi tuon vahvan auttamisen halun. Olen parhaani mukaan yrittänyt jatkaa hänen jalanjälkiään, mutta enempään en enää pysty. Lähestykää minua rohkeasti, Mietitään mitä sitten tehdään. Otan viestinne vastaan sydän avoimena osoitteessaa birgitta.wulf@gmail.com.

Tämä viesti tuli vahvasti isäni tukemana minun kauttani tänne teidän kaikkien luettavaksi.