Avaan verhot
ja katson ulos avautuvaa uutta lumista maisemaa. Puhtaan valkoinen lumi peittää maan.
Luonto on pukeutunut uusiin vaateisiin, peittänyt alleen menneen syksyn,
ainakin hetkeksi. Valkoinen puhdas lumi
leijailee maahan avaten meille taas uuden mahdollisuuden aloittaa alusta. Elämä
on tässä ja nyt, ei eilen ei huomenna vaan tänään. Luonto on avain sisäiseen rauhaan, jota tänä päivänä
yhä useampi meistä etsii. En kaipaa ympärilleni tavaroita, en tarvitse niitä.
Mitä niillä tekisin? Luonto antaa sen kaiken mitä tarvitsen, uskon ja
luottamuksen tulevaan. Lumen päivänä olen uudistunut. Lähden ulos.
