Meidän vanhukset ja lapset

Rahan valta vie ihmistä yhä kauemmaksi  ihmisyyden lähteiltä. Kun valta ja ahneus astuu ihmisen sydämeen, ei empatialla ja inhimillisyydellä ole siellä silloin sijaa. Tilalle astuu kylmä ja tunteeton ihmisen kuori, vailla minkäänlaista tunnetta heikompiosaisia kohtaan. Meitä vanhuksia on tulossa koko ajan lisää kun ikäluokkamme vanhenee. Meidän on lähdettävä muuttamaan hoitokäytäntöjä, sillä moni  eläkeläisistä jo pohtii omaa tulevaisuuttaan. Muutos lähtee meistä itsestämme! Seuraavaksi on lähdettävä tutkimaan lastemme olosuhteita laitoksissamme. Aivan liian moni lapsi on myös rahan ja vallan välikappaleena sijaisperheessä tai laitoksessa, ilman läheisten turvaa. Kukaan meistä ei halua  että lapsemme mieli rikotaan vain sen vuoksi, että hoitolaitoksissa on pulaa lapsista. Aivan liian monen lapsen läheinenkin on rikottu toimimattoman lastensuojelun vuoksi. Seuraavaksi valtiovallan on lähdettävä tutkimaan lastensuojelulaitoksia. Lastemme nimi on tänään – ei huomenna!

                                                                                                                                                                    

Maailmassa on myös kauneutta

Maailmalla tapahtuu kaiken aikaa ikäviä asioita, niin kuin myös omassa maassamme. Maailmasta on tullut lohduton paikka. Me voimme kuitenkin  itse pyrkiä vaikuttamaan siihen ettemme anna kaikkien ikävien asioiden kääntää katsettamme pois siitä hyvästä mitä ympäriltämme löytyy. Kun alamme nähdä enemmän valoa, hyviä ja kauniita asioita ympärillämme, niin niitä alkavat näkemään muutkin.  Elämme muutosten aikaa. Meidän on opittava näkemään ympärillämme oleva luonto ja sen kauneus. Pihapuissa iloisesti hyppivät linnut. Eläinten jäljet lumessa, auringon valo  valkoista hankea vasten. Pian tulee kevät, lumet sulavat, päivät pitenevät ja luonto herää eloon. Nyt on  talvi  kauneimmillaan, olkaamme iloisia että meillä on lunta. Meillä on paljon myös hyviä asioita, muistetaan se!

Mihin tarvitsemme jätteitä?

 Jäte on teollisuustuotannon sivuvirta, jota on syntynyt siitä lähtien kun teollistumisen aikakausi alkoi. Ensimmäisinä kehitetyt ihmisen elämää helpottavat  laitteet kuten puhelin, kamera, lamppu, polkupyörä, auto, lentokoneet ja muut tarve-esineet ja kulkuneuvot päätyvät lopulta  jätteiksi. Näin ihmisen toiminnan  seurauksena kehittyi myös jätehuolto.  Toimiva jätehuolto tosin kehittyi paljon myöhemmin, vasta viime vuosikymmenen loppupuolella. Tähän ikävä kyllä herättiin liian myöhään, koska esimerkkinä merissämme makaavat laivat ovat aiheuttaneet ongelmia merissämme jo pitkään. Ihmisen ajattelemattomasta toiminnasta ovat kärsineet   myös   merien eliöstö ja kasvusto koralleineen.  Aivan viime  aikoina on huomattu suhteettomiin mittasuhteisiin paisunut muovin määrä merissämme. Juuri  tehdyn tutkimuksen mukaan myös maaperässämme on muovia. Olemme käyttäneet maapallon luonnonvaroja  tehdäksemme elämästämme mukavan, helpon ja itsellemme mielekkään. Emme ole lainkaan ajatelleet miten luonnon  itsesäätely toimii.  Nyt viimeistään on ajattelun ja  toiminnan paikka. Käsitykseni mukaan jokainen tietää mitä voisi maapallon tilan edistämiseksi tehdä, jos sillä on enää vaikutusta. Maassamme vallitseva köyhyys onkin näin ollen hyvä asia. Vähävaraiset ihmiset kun eivät voi ostaa jatkuvasti uusia puhelimia, ei lentää, ei edes ajaa autolla, ei ostaa uusia hyödykkeitä. Globaali köyhyys taas ajaa ihmiset tekemään asioita joita he eivät haluaisi tehdä, mutta sosiaaliturvan puuttuessa heidän on pakko. Tällainen työ on esimerkiksi hyötykäyttöön sopivan muovin kerääminen kaatopaikoilta ja elektroniikajätteen talteen otto epäilyttävin keinoin, jätteet joita länsimaissa tuotetaan. Nämä ihmiset sairastuvat, moni jo lapsena ja kuolevat jätteiden keräämisen seurauksen aiheuttamiin sairauksiin. Ilmastoahdistus on vakava asia ja se voi  vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn lamaannuttavasti. Nyt on siis aika meidän jokaisen toimia, jotta ihmiskunta selviytyy ja saa jatkaa olemassaoloaan täällä toistaiseksi kauniilla planeetallamme.

Ei ole oikein että meidän on kulta ja kimallus – ja lapsille jäävät vain tuhkat.

Tämä roskapussi löytyi polttokelpoisen jätteen seasta. Kukat voi kompostoida tai ne kuuluvat biojätteisiin. Ihmisillä on vielä paljon opettelemista jätteiden lajittelussa.

Huostaanotettujen lasten perheitä on autettava!

Pakolaiskeskustelua on käyty vuosikausia. On ymmärrettävää että heitä on autettava, ja varsinkin lapset on saatava pois sodan jaloista. Yhtä ja oikeaa  ratkaisua tähän ongelmaan ei kuitenkaan ole. Jokainen ihminen kun  on oikeutettu elämään inhimillistä ja turvattua elämää, ilman henkensä menettämisen pelkoa.  Siihen taas vaikuttavat sodat, valtioiden väliset ristiriidat, joihin me emme välttämättä   voi vaikuttaa. Pakolaiskeskustelun alle on kuitenkin jäänyt omassa maassamme väärin perustein huostaanotetut lapset. Näiden lasten määrä ei ole niin suuri, ettemmekö pystyisi  näitä lapsia ja perheitä auttamaan,  mutta miksi emme puhu näistä lapsista? Meidänkin lapsemme  itkevät ikäväänsä ja kaipuutaan omiin läheisiinsä, joskin eri lähtökohdista. Näillä lapsilla on vanhemmat tai läheisiä, jotka olisivat valmiita auttamaan lasta perheolosuhteiden niin vaatiessa, mutta miksi  heille ei anneta siihen mahdollisuutta niin kuin laissa määritellään? Miksi unohdamme oman valtiomme sisällä olevat lapset? Olen kuullut monia tositarinoita siitä, kuinka lapset itkevät läheistensä perään, mutta heitä pidetään  laitoksessa, missä lapselle täysin vieraat ihmiset hoitavat heitä. Nyt kun meillä on eduskuntavaalit edessä, toivon että kansanedustajiksi aikovat puuttuisivat tähän  huomattavan suureen epäkohtaan maassamme. Uskallan väittää ettei maassamme  noudateta sen kummemmin lastensuojelulakia, ainakaan kaikilta osin https://stm.fi/lastensuojelu kuin lasten oikeuksiakaan https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhennettyna/.  Tässä Suomen Unicefin vastaus kysymykseeni  liki yhdeksän vuotta sitten. Perhekodit ja sijaisperheet saavat suuria summia lasten hoidosta, eikö näillä rahoilla voisi auttaa apua tarvitsevia perheitä? Miksi meillä ei ole perheiden auttamiseen tarpeeksi rahaa?  Koko maailma elää muutenkin suuren murroksen alla, ilmastonmuutos ja epävarmuus taloudessa lisää myös lastemme kärsimyksiä ennestään. Nostaisimmeko arvoomme inhimillisyyden, ymmärryksen ja toisistamme välittämisen, niin kuin myös lakien noudattamisen? Lapsemme ovat tulevaisuutemme rakentajia, mutta heille on ensin luotava hyvä elämän perusta, mistä lähteä elämään. Kansanedustajaksi haluava, ota teemaksesi lapset ja heidän tulevaisuutensa, niin saat ääneni!