Roskisnallen runolaarin satoa

Miksi tarvitsen tavaroita ympärilleni,
jotta voisin katsella ja ihailla niitä?

Siksikö tavaroita tarvitsen?

Mutta kun täältä lähden,
mihin minun  tavarani joutuvat?

Tavaroiden taivasta ei ole...




Tarvitset luontoa ympärillesi!
Puhdasta vettä,

Aurinkoa

Maata joka sinua ravitsee.
Tarvitset mehiläisiä, matoja,  kovakuoriaisia, lintuja

ja monia muita luonnonvaraisia elämiä.

Miksikö?

Ne pitävät yllä luonnon tasapainoa
Ja sinä yrität kovasti horjuttaa sitä!

Et ole täällä yksin!

Muistitko sen?

Voit olla luomassa uutta elämisen kulttuuria,
usko pois
- toimillasi on vaikutusta



Uskalla elää!

Olet täällä vain kerran

Elät oman elämäsi - et kenenkään muun

Sinä olet vastuussa itsestäsi.
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet


Minä haluan!

Nuo sanat kuuluvat tämän päivän lapsen maailmaan
Ja lapsi saa - koska hän haluaa

Mutta haluaako lapsesi  muovilla ja lannotteilla kyllästetyn  epävarman tulevaisuuden?

Kertakäyttöinen ja   tavaroiden lyhyt  elinkaari tuhoaa lastesi tulevaisuuden

Valinnoillasi on vaikutusta.

Älä anna tavaratalojen intuitiivisen ja sieluusi porautuvan musiikin vaikuttaa mieleesi!

Sinfoniat soivat täysin eri asteikoissa polttolaitosten syövereissä, kun tavaratalojen turhat tavarat palavat tuhkaksi
- surusointuisen harmaan   paksun savun leijuessa polttolaitosten yllä....

Ihmisen ja luonnon asialla

Minua huolestuttaa ihmisen käytös. Miten julmaksi ja häikäilemättömäksi ja osin tunteettomaksi  se on mennyt. Kukaan meistä ei voi kuitenkaan vaikuttaa kuin omaan käytökseensä. Emme voi sille mitään, mitä joku toinen tekee, joku toinen ajattelee tai toimii. Yksi asia on kuitenkin varma ja se on muutos. Ihmisen toiminnan on muututtava ja se tie meille näytetään.

Juuri nyt on menossa avohakkuut historiaan valtion mailla - kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3184. Jokaisen vastuuta kantavan ihmisen olisi allekirjoitettava tuo aloite -ehdottomasti! Me tarvitsemme metsiä, metsät eivät tarvitse meitä! Eläimet tarvitsevat metsiä!  Ilman luonnontilaisia metsiä emme voi kerätä marjoja, sieniä emmekä saada metsien kautta saatavaa virkisystä mielemme kohottamiseksi.

Mene metsään!

Kaarina Davis - irti oravanpyörästä!

Tutustuin Kaarinaan sattumalta, löytäessäni kirjastosta hänen kirjansa Rankka kutsumus, joka oli myynnissä yhdellä eurolla. Ja tässä hänen bloginsä http://www.kaarinadavis.com/

Lasten kädentaidot kunniaan!

Kädentaidot ovat lapsille todella täkeitä!


Mikko Kiio osaa tehdä pajupillejä!

Omni Karhu on Suomen suurin karhu!

Tiedätkö että maailman suurin karhu Omni karhu asustaa Lempäälän Ideaparkissa? Karhu odottaa että sitä käytäisiin katsomassa, sillä maailmassa ei taida olla yhtään näin suurta jättiläisnallea!

Ahdistaako liiallinen kulutus?

Kauhisteletko nykyajan kulutuskeskeistä elämää ja haluat siihen muutosta? Säälitkö jatkuvia tunteettomia  puunhakkuita? Jos sinua huolettaa jatkuva metsien hävittäminen, lakkaa yksinkertaisesti ostamasta wc-paperia, talouspaperia, kertakäyttötuotteita,  lautasliinoja, kertakäyttövaippoja. Ahdistaako ilmastonmuutos, lasten syntyyyden lasku? On monia asioita jotka ahdistavat tämän päivän ihmistä ja luovat heille epätodellista tulevaisuuden kuvaa teknologisine älylaitteineen ja tekoälyineen.  Et voi osoittaa syyttävää sormea hallitukselle, etkä muillekkaan päätöksentekijöille, muutos ole sinä itse! Yksi esimerkki ihmisen toiminnan muutoksesta  on jo selvästi näkyvissä jota kovasti ihmetellään ja se on syntyvyyden lasku. Tähän ei  hallitus eikä maamme talousvaikuttajat ole osanneet lainkaan varautua. Tähän ei ole   kuitenkaan vaikea etsiä syitä. Työpaikkojen jatkuva  epävarmuus, asuntojen kalleus, yhä lisääntyvä kaupunkirakentaminen  ja uutena  toimintatapana perheiden tilanteiden jatkuva tarkkailu jo neuvolasta lähtien. Huostaanottoja tapahtuu yhä, osin väärin perustein. Kuka tähän maahan uskaltaa enää lapsia tehdä? Aivan liian moni lapsi voi jo nyt pahoin, eikä lasten itsemurhista uskalleta puhua. Hiljaiseksi vaiettuja asioita on niin paljon ja juuri nämä asiat ajavat ihmisiä epätoivoon ja epätoivoisiin tekoihin. Jos olet huolissani veden tuhlaamisesta, lopeta sen tuhlaaminen! Siirry mahdollisuuksien mukaan kuivakäymälän käyttäjäksi, älä vedä vesivessaakaan joka käytön jälkeen ja vaikuta siihen että vettä kuluu vähemmän vessaa vetäessäsi. Älä juoksuta vettä turhaan.Huolettaako muovin kulutus? Lopeta muovikassien käyttäminen ja jätä muovit mahdollisuuksien mukaan kauppaa, sillä tarvitset  vain tuotteen, et pakkausta.  Älä osta lapsille muovileluja, älä ainakaan uusia, kirpputoreilta löytyy hyviä leluja lasten tarpeisiin. Mikä sinua huolettaakin, ole itse se muutos! Kävele, pyöräile ja liiku, näin saat hyvää mieltä itsellesi ja autat luontoa selviytymään sen jo todella suuriin mittasuhteisiin kasvaneista haasteista. Näin olosi kevenee, elämänlaatusi paranee, saat lisää itseluottamusta ja voit alkaa kertomaan tekemistäsi elämäntapamuutoksista muillekin. Näin, pienin askelin kaikki hyvä lähtee kiertämään ja ehkä ihmiset uskaltautuvat meilläkin alkaa tekemään lapsia. Lapsia ei haluta tehdä epätoivoa, tuskaa ja ahdistusta vellovaan tilaan, jossa ei ole sijaa sille elämälle jota ihmiset haluaisivat elää.

Mitä jätämme jälkipolville?

Aika kuluu ja ikää karttuu - moni meistä miettii mitä jättää jälkipolville. Itse haluaisin jättää heille puhdasta luontoa, ilmaa ja vettä, sillä mitä muuta he tarvitsevat elämänsä edellytyksiksi?  Maailmamme on muuttunut niin paljon viime vuosikymmenten aikana. 50-luvulla syntyneenä tätä aikaa ei voi kun ihmetellä. Digitalisaatio on vienyt lapsemme ja tuntuu ettei heihin saa yhteyttä. Surullista. Meillä olisi niin paljon kerrottavaa heille, miten ennen elettiin. Olen kyllä saanut kuulla että meidän pitäisi siirtyä nykyaikaan – pois sieltä 50 luvulta. Niimpä. Huolestuneena seuraan monen ikäiseni lailla, miten tietämättömiä nuoret ovat entisajan elämästä. Onko maassamme varauduttu esimerkiksi siihen jos tulee laajempi sähkökatkos? Näinhän on tapahtunut maaseudulla, kokemusta sähkökatkoksista siis on. Mutta mitä tapahtuisi jos kaupungeissa näin tapahtuisi? Miten me pärjäisimme pimeissä ja  kylmentyneissä kerrostaloissa, joissa emme saisi vettä, emme voisi lämmittää asuntoa, lämmittää ruokaa. Emme voisi käydä kaupoissa, liikenne lakkaisi kulkemasta. Ehkä terveydenhuolto toimisi, sähkönsaanti on siellä turvattu. Olemme niin luottavaisia siihen  ettei meille mitään tapahdu. Jos tämä sukupolvi näkee vain  teollistumisen ajan elämäntavan, miten he osaisivat elää ilman sähköä? Kuka  nuorillemme opettaa, mitä tehdä kun kaikki ympärillä pimenee. Ei olisi valoa, ei jääkaapissa ruokaa, kännykkää ei voisi ladata, eikä tietokone kertoisi mitä tehdä.

Kun olin lapsi, meidän jääkaappimme oli kaivossa jossa pidimme ruokaa ämpärissä. Meillä oli myös kellari jossa oli hilloja, perunoita ja juureksia ja äidin tekemiä mehuja jotka säilyivät siellä koko talven. Oli sauna missä käytiin kerran viikossa ja äiti pesi kerran viikossa saunassa pyykit pyykkilautaa apuna käyttäen ja pyykit ripustettiin narulle kuivumaan. Vesi kannettiin kaivosta ja padassa lämmitettiin vesi.

Tupaa lämmitettiin hellassa pidettävän tulen avulla ja muurin kylki piti lämpöä yllä. Äiti teki ruoan puuhellassa ja puita haettiin liiteristä. Radiota kuunneltiin pattereiden avulla ja lapset leikkivät ulkona aamusta iltaan.

 Kerran viikossa leivottiin pullaa ja tehtiin kuivakakku. Jos vieraita tuli kylään, he saivat sitä pullaa joka oli lauantaina leivottu. Ei silloin tiedetty mitään parasta ennen päiviä. Ruokaa lämmiteltiin ja samaa ruokaa syötiin  monta päivää peräkkäin, usein oli  perunaa ja kastiketta. Emme olleet riippuvaisia sähköstä ja hyvin pärjättiin.

Pelonsekaisin miettein ajattelen lastenlastemme tulevaisuutta. Mitä he tekevät kun lamput sammuvat, tietokoneet ja kännykät lakkaavat toimimasta. Jääkaapin ja pakastimen hurina lakkaa…

Kuka tässä maailmassa heitä on silloin neuvomassa miten maailma toimii ilman sähköä? Nyt maaseudut autioituvat ja talot tyhjenevät. Viisaita ovat ne lapsiperheet jotka uskaltavat jättää kaupungin kiireisen ja täysin sähköstä riippuvaisen elämäntavan. Ne lapset pelastuvat, joiden vanhemmat muuttavat maaseudulle viettämään mahdollisimman luonnonmukaista elämää.

Pysähdys hautausmaalla

Kävellessäni tänään  ulkona,oikaisin hautausmaan poikki. Vastaani käveli vanhempi mies jota tervehdin. Hän pysähtyikin heti ja kertoi olleensa 90 vuotias. Siitä tulikin pitkä keskustelu. Surullisena hän koki sen että niin moni läheinen oli lähtenyt viereltä pois. Hän kertoi pitkään ja vuolaasti omasta elämästään, eikä osannut sanoa mitään pitkän iän salaisuutta. Työtä hän oli kuitenkin tehnyt koko ikänsä, raskasta työtä. Ajokorttikin hänellä vielä oli! Hän ei ollut syönyt mitään rehuja - omien sanojensa mukaan, eikä mitään vitamiinipillereitä milloinkaan. Ihan tavallinen kotiruoka on pitänyt hänet hengissä kaikki nämä vuodet. Mies  vaikutti iloiselta ja puheliaalta ja oli jaksanut huolehtia itsestään hyvin. Kotiapua ei hänellä ollut, mutta oma tytär käy siivoamassa kotia, kun oma vaimo oli päässyt pari vuotta sitten haudan lepoon. Mutta miten tyytyväinen hän olikaan! Kun on terveyttä ja vielä kuitenkin  ihmisiä ympärillä, mitä ihminen muuta tarvitseekaan. Hymyillen hän jatkoi keppinsä kanssa matkaansa ja jätti minut mietteliääksi oman elämäni polulla. Elämä on lahja. Jollekkin se on pitempi kuin toisilla.

Joten eletään ihmiset <3

Birgitan pakinat alkaa!!!

Siirryn uuteen viestinnän muotoon. Alan kirjoittelemaan teille, rakkaat lukijani – blogia! En toki hylkää mielipidekirjoituksiani lehdistössäkään, mutta ehkä blogien kirjoittaminen on nykyaikaisempaa. Olen eläkkeellä oleva virkeä ja elämässä tiukasti kiinni oleva ihminen. Kanssasisariani  tästä maasta löytyy yli miljoona, tarkkaa lukua ei taida tietää kukaan. Voin sanoa että tämä on elämäni parasta aikaa. Voin katsoa menneisyyttä taakseni ja sanoa että tulipahan elettyä. Olen työskennellyt suurimman osan elämästäni hoitoalalla, kiltisti pätkätöitä tehden. Välillä toki olen saanut vakituisenkin paikan, mutta eräskin vakituinen työpaikka meni siinä kun vanhainkoti jossa työskentelin, lakkautettiin. Pääsin toki saman säätiön toiseen vanhainkotiin töihin, mutta paloin lopulta loppuun ja minun oli sanottava itseni irti, olin silloin ehkä n. 55 vuotias. Toivuin uupumuksesta pikkuhiljaa pitkällä sairaslomalla,  asuinpaikkaa vaihtaen. Elämässäni tapahtui samaan aikaan paljon muitakin asioita, mutta nyt kaikkien elämänkokemusten jälkeen voin summata elämäni. Tervetuloa - varsinkin  naiset elämäni matkalle voimaantumaan! Elämästä selviää hengissä vain elämällä sen kaikki vaiheet läpi.

Rakastan kirjoittamista. Rakastan kirjaimia ja sanoja. Maailmassa on paljon asioita joita ei ole kirjoitettu, sanoja joita ei ole sanottu. Toivon että osaan käyttää tätä blogia, sillä en ole niin sinut näiden tekniikan vempaimien kanssa. Koittakaa pysyä kärryillä ja tervetuloa pakinoitteni maailmaan!