Pysähdys hautausmaalla

Kävellessäni tänään  ulkona,oikaisin hautausmaan poikki. Vastaani käveli vanhempi mies jota tervehdin. Hän pysähtyikin heti ja kertoi olleensa 90 vuotias. Siitä tulikin pitkä keskustelu. Surullisena hän koki sen että niin moni läheinen oli lähtenyt viereltä pois. Hän kertoi pitkään ja vuolaasti omasta elämästään, eikä osannut sanoa mitään pitkän iän salaisuutta. Työtä hän oli kuitenkin tehnyt koko ikänsä, raskasta työtä. Ajokorttikin hänellä vielä oli! Hän ei ollut syönyt mitään rehuja - omien sanojensa mukaan, eikä mitään vitamiinipillereitä milloinkaan. Ihan tavallinen kotiruoka on pitänyt hänet hengissä kaikki nämä vuodet. Mies  vaikutti iloiselta ja puheliaalta ja oli jaksanut huolehtia itsestään hyvin. Kotiapua ei hänellä ollut, mutta oma tytär käy siivoamassa kotia, kun oma vaimo oli päässyt pari vuotta sitten haudan lepoon. Mutta miten tyytyväinen hän olikaan! Kun on terveyttä ja vielä kuitenkin  ihmisiä ympärillä, mitä ihminen muuta tarvitseekaan. Hymyillen hän jatkoi keppinsä kanssa matkaansa ja jätti minut mietteliääksi oman elämäni polulla. Elämä on lahja. Jollekkin se on pitempi kuin toisilla.

Joten eletään ihmiset <3