Tänään on ystävänpäivä, helmikuun 14:sta. Meidän pitäisi olla
ystäviä toinen toisillemme. Ystävä sana kätkee sisäänsä monenlaisia tunteita.
Kun ajattelee tuota sanaa laajemmin, koen että vallitseva ilmapiiri maassamme
ei tue tuon sanan käyttöä sen varsinaisessa merkityksessä. En koe että
välitämme tarpeeksi ihmisistä, olisimme
ystäviä heidän kanssaan. Mieleeni tulee ensimmäisenä lapset, nuo
lastenkodeissa ja sijaisperheissä olevat
lapset. Kuka on heidän ystävänsä? En ymmärrä että heidät voidaan eristää ja
jättää vaille läheisen antamaa turvaa. On tietenkin hyviäkin paikkoja,
mutta ikävä kyllä myös niitä vähemmän hyviä koteja. Niin se vain on. Tälläkin
hetkellä vanhempiensa ja läheistensä ikävää kärsii monet lapset, eivätkä he saa
edes tavata heitä. Lastensuojelulaki kyllä siihen velvoittaa, mutta lakia ei
noudateta https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelu_laheistyo ja tässä eduskunnan vastaus isovanhempien oikeudesta olla lastenlastensa tukena https://kansanmuisti.fi/document/kk-716-2010/. Miksi? Väitän että maassamme vallitsee suuri epäinhimillinen lapsibisnes,
jonka tarkoitus on vieroittaa lapset läheisistään, että he saavat pitää heidät
itsellään, niin kuin myös lapsista saatavat rahat. Vanhustenhoito nousi suuriin
otsikoihin, mutta kuka ajaa näiden lasten etuja https://www.lansivayla.fi/comment/205027
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti