Kaksosten kanssa kaupassa

Olen seurannut lapsiperheiden kaupassakäyntiä jo vuosia. Kaupoista on tullut yhä suurempia pitkine kapeine käytävineen. Tavaroita on hyllyt pullollaan ja joskus on vaikea löytää tarvitsemaansa tuotetta. Lasten kanssa tuo kaupassakäynti on varsin mielenkiintoinen kokemus.

Muistan  hyvin kun omat lapseni olivat pieniä. Pelkäsin ottaa molempia lapsia yhtäaikaa kauppakärryyn kun luulin heidän sitä mukaa heittekevän tavaroita kärryistä pois kun minä niitä siihen laitoin. Tosin näin ei koskaan käynyt, mutta se pelko kävi aina mielessä. Lisäksi oli vaikea mahduttaa kahta lasta kärryyn  talvivaatteisiin topattuina, niin että siihen olisi mahtunut    ruokatarvikkeita.

Siksi kehitinkin  erilaisia järjestelyjä selvitäkseni näistä välttämättömistä ja joskus raskaistakin kauppamatkoista.

Välillä jätin lapset istumaan kassan läheisyyteen. Nappasin heiltä lapaset ja avasin hiukan hatun nauhoja auki. Sitten otin  kaksi lakupötköä kaupan hyllystä ja jätin lapset siihen. Siinä he sitten istua napottivat  vierekkäin  silmät pyöreinä ja jäivät ihmettelemään ja availemaan lakupötköjään. Minulla oli kauppalappuun kirjoitettuna mitä tarvitsin ja juoksujalkaa kiersin kaupan tavaroita etsien. Lapset istuivat kauniisti paikoillaan ja sain tehtyä ostokseni.

Kun lapset kävelivät kaupassa, se oli yksi taiteilun laji, kun he juoksivat kilpaa keskenään. Kerran kävi niin että toinen lapsista tönäisi juostessaan, vahingossa tietenkin, lasisen punajuuripurkin nurin! No purkkihan tietenkin hajosi ja jokainen tietää mitä siitä seurasi. Ihmettelin että miksi lapsipurkit oli laitettu lattiatasolle? Kuka tahansa voi vahingossa potkaista kävelessään lasipurkin nurin, varsinkin kun kaupoissa on nykyään niin paljon rollaattoreita ja pyörätuoliakin käyttäviä asiakkaita. Kerran taas olin kassalla laittamassa tavaroita hihnalle, lapset rinnallani. Kun olin maksanut ostokseni, huomasin mitä lapset olivat kaikessa hiljaisuudessaan tehneet... Aivan kassan lähellä oli isossa laarissa paperissa olevia karamelleja ja lapseni olivat availleeet niitä, mutta onneksi eivät olleet laittaneet niitä suuhun. He olivat juuri oppineet avamaan pakkausia yms. ja tietenkin se oli kivaa avata karkkeja. Seuraavan kerran mennessäni samaiseen kauppaan niitä karamellejä ei siinä enää ollut. Jostain syystä... Kerran taas muistan kun toinen lapseni kiukutteli jostain, ilmeisesti karamellista, jota  ei  saanut. Pidin pintani enkä ostanut lapsille katamelleja  heidän tahtonsa mukaan. Eiköhän siihen tule joku "ystävällinen" ihminen ja antaa lapselle tikkarin vai mitä hän nyt antoikaan, kun äiti ei kerran heille antanut...

Miksi kauppiaat eivät vielä tänäkään päivänä järjestä kauppoihin lapsiparkkeja? Se ei olisi vaikea järjestää. Siinä säästyisi monen lapsiperheen hermot ja lapset saisivat viettää mukavaa aikaa kaupassa. Jos lapsi nukkuu rattaissa, lapsen voisi jättää valvonnan alle ulos vanhempien kaupassakäynnin ajaksi. Nyt monet lapset hikoilevat vaunuissaan kaikki vaatteet päällä meluisassa ja kirkkaita valoja täynnä olevassa kaupassa.

Olen HOK:n osuuskaupan edustajiston vaaleissa mukana, ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulla olisi paljon annettavaa kaupoille, joiden tulisi nähdä kaikki asiakkaansa kokonaisvaltaisemmin.
Nykyään olen auttanut monia vanhuksia löytämään tuotteensa, kun he eivät jaksa etsiä tarvtsemiaan tuotteita. Kaupan alalle havittelevat nuoret olisivat mitä mainioimpia avustajia niille jotka etsivät kaupasta tarvitsemaansa. Eräässä kaupassa käydessäni kauppias tarjosi ilmaista kahvia asiakkeilleen ja he saivat nauttia edellisen päivän leivonnaisia ostosten lomassa. Siinä asiakkaat kohtasivat iloisesti toisensa ja loi hyvää mieltä kaupankäyntiin.

Nyt näinä aikoina, kun emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, meidän olisi keskityttävä mitä suuremmassa määrin asiakkaiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen.

Kaupoista on tulossa eräänlaisia sosiaalisen kohtaamisen paikkoja. Tähän on kaupoissa satsattava. Tapasin kerran erään vanhuksen joka sanoi että käy mieluummin isossa kaupassa aina välillä, kun siellä tapaa tuttuja. Omassa lähikaupssa ei juurikaan tapaa ketään tuttua.

Minulla olisi paljon annettavaa monelle asiakasraryhmälle. Siihen kauppaan on ilo mennä missä asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti.

Jos olet kanssani kauppojen kehityksestä samaa numeroni on 1139

Asun Keravalla ja meitä on muitakin ehdokaita

Jonna Weckstöm numerolla 396 ja Merja Viherkoski numerolla 1138!

Olemme kaikki mukavia ja aikaansaavia reippaita tyttöjä :)