tiistai 26. toukokuuta 2020

Yhden ihmisen elinkaaren päätös




Näin tylysti uutisoitiin  itsemurhan tehneen ihmisen elämän traagista
loppumista.Tämä ihminen ei pystynyt maksamaan vuokriaan  pitkään aikaan.
Ahdingossa eläviä ihmisiä on todella paljon, mutta heidän auttaminen ei ylitä
mediakynnystä, niinkuin ravintoloiden aukaiseminen korona epidemian
keskellä.  Mistä tämä kertoo? Meillä on vielä pitkä matka ihmisen mielen
ymmärtämiseen. Koronakriisi on vaikuttanut tuhansiin ja taas tuhansiin
ihmisiin  Aivan liian monet voivat pahoin monenlaisten ongelmien keskellä. 
Se ei tunnu valtiovaltaa kiinnostavan. Monet lapsiperheetkin ovat kokeneet
ahdistavia aikoja kun lapset ovat olleet etäopiskelemassa kotonaan, 
niinkuin myös heidän vanhempansa, jotka ovat tehneet töitä etänä kotonaan.
Huostaanotettuja lapsia ei läheiset ole pystyneet  tapaamaan ja
lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä. Tärkeintä tuntuu nyt kuitenkin olevan
että saamme ihmiset humaltumaan ja istumaan avonaisilla terasseilla
aurinkoa ottaen. Vieläkö me ihmettelemme syntyvyytemme laskua,
jonka kehittymistä mielenkiinnolla odotamme. Perheille tuen antamisesta
en ole juuri kenenkään kuullut puhuvan mitään. Tai sitten se ei ole korviini
kantautunut. Mihin me olemme oikein menossa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onko keskustelu muuttunut viestittelyksi?

Elämämme ei ole ollut tällaista kun vasta viime vuosien ajan. Tietotekniikka ei ole ennen hallinnut elämäämme niin paljon  kuin nyt. Ennen t...