Ja niin joulu joutui

Joulun aikana on monenlaista touhua ja tohinaa, meinaa ihan sen sanoma unohtua. Kaikkea pitäisi olla ja kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Otin jouluun varaslähdön ja vietimme sitä pitkästä aikaa kaikki läheiset yhdessä. Joulun tunnelmasta  on jotain ajansaatossa peruuttamattomasti  muuttunut, lapsuuden joulun tunnelmaa ei enää tavoita. Se rauha, jännitys, kiireettömyys ja tuoksut ei tavoita  tämän päivän ihmistä. Pyhää, sydämen sopukoissa aistittavaa lämpöä ja herkkyyttä on vaikea   tavoittaa. Kiireiseksi  ja materialistiseksi tavaran palvonnaksi  muuttunut elämänrytmimme on vaikuttanut myös joulun sanoman herkistävään  kokemiseen.

Kaikesta huolimatta aika pysähtyi hetkeksi ja lapsenlapset koristelivat täytekakun sydämillä joulun kunniaksi. Onneksi saimme valkean kirpakkaan pakkasen mukaan joulun tunnelmaan.

Ja kaikilla hyvä tahto.

Lapset haluavat tietää ilmastonmuutoksesta!

Lapsista se kaikki alkaa,

mutta kun ei ole heillä  valtaa!

Miten me lapsia kuuntelisimme,

miten  valtikan heille antaisimme?

Miten tulevaisuudesta heille kertoisimme,

miten uskoa heidän elämäänsä antaisimme?

Minä löysin sen oikean avaimen,

jolla avaamme oven sen!

Minkä takana valtikka ylväästi seisoo,

minkä takana lapset valvoo!

Sen valtikan omistajat tapasin Salossa - torilla hyvän mielen,

nämä lapset veivät Roskisnallelta kielen!

Me haluamme ympäristön oppia – tai jotain sinne päin,

lapset sanoivat minulle näin.

He piirittivät minut kokonaan,

pysäyttivät kysymystensä tulvallaan!

He eivät rauhaan minua jättäneet,

lapset olivat niin päättäneet!!!

Me haluamme olla pelastamassa maailmaa,

me haluamme ilmastonmuutokseen vaikuttaa!

Lapset minulle niin paljon kertoivat,

ilosta puhkuen puhuivat!

Miten kivoja käsitöitä koulussa tehdä saa,

ja miten kiva ope meitä opettaa <3

Näin ympärilläni tulevaisuutemme valon,

näin viattomien lasten katseen palon!

Kuinka he tenttasivat  Nallea ihan kamalasti,

Nallen sydän pomppi niin riemuisasti!

Lasten antama toivo tulevaisuudesta,

antoi Nallelle uskoa elämäntavasta uudesta.

Planeettamme vielä pelastuu - me näemme sen 

toivo näkyi katseissa lasten silmien

Linnan Juhlat Salossa

Olipa Salossa ihanat itsenäisyyspäivän juhlat! Sain kunnian olla siellä itse kutsuttuna mukana. Tilaisuuteen sai ottaa avecin mukaan, mutta minä menin sinne yksin. Juhliin tulleiden määrä oli suurempi kuin odotettiin, itse en tiedä paikalla olijoiden määrää, mutta paljon heitä oli. Ja se tunnelma! Kun tanssit alkoivat pääsin lattialle pyörähtelemään! Nämä ihmiset osasivat iloita ja ottaa hetkestä kiinni! Jos olisin ollut tavallisissa tansseissa, olisin saanut olla seinäruusuna, niin kuin usein nuorena sain olla. Mutta näissä juhlissa ei kukaan jäänyt kylmäksi. Esiintymislavalta sai kuulla erilaisten oppijoiden esiintymisiä täydestä sydämestä. Meillä muilla ihmisillä olisi paljon opittavaa näistä ihmisistä, joiden    elämänilo on luontaista ja vapautunutta. On  voimaannuttavaa nähdä kuinka  Salon Ihme ja Kumman vetäjät Jorma Nurminen  ja Armi  Julkunen  jaksavat tehdä tätä niin tärkeää työtä näiden ihmisten työllistämiseksi. Juhlista jäi hyvä mieli ja ennen kaikkea sen vapautuneesta ilmapiiristä. Suomen on aika hyväksyä kaikki  vammaiseksi luokitellut ihmiset mukaan elämään ja kokemaan työniloa. Kuka meistä lopulta on normaali?

Elämän inventaario

Minun on pakko muuttaa pienempään tai paremminkin halvempaan asuntoon. Asumisen kalleus pakottaa tekemään ratkaisuja, joskus kipeitäkin. Niiden ratkaisujen aika on nyt. Olen tähän päivän asti kuljettanut vanhempieni huonekaluja mukanani  asunnosta toiseen, elämäntilanteesta toiseen. Matkan varrella on tavaroita  hävinnytkin. Mikä merkitys loppujen lopuksi on tavaralla? Miksi kiinnymme tavaraan ja materiaan? Jotain voi tietenkin aina säilyttää, mutta jostain on käytännön syistä pakko luopua. Ainoa mitä loppujen lopuksi tarvitsemme kuljettaa mukanamme, on sydämeemme  kätketyt iloa ja elämänvoimaa antavat muistot. Niitä voimme kantaa mukanamme kaikissa elämänvaiheissa ja ammentaa niistä uskoa tulevaan. Kaikesta muusta voimme luopua. Onneksi minulla on aikaa koko tämä joulukuu  kokea tämä luopumisen tuska. Aloitan taas kerran uuden elämänvaiheen ja poistan elämästäni kaikki ne vanhat asiat joita en enää tarvitse. Ehkä se antaa myös tilaa uudelle ja vapaammalle elämälle, ilman tavarapaljouden kahleita.

Onnea sinulle siihen Birgitta <3