Olipa
Salossa ihanat itsenäisyyspäivän juhlat! Sain kunnian olla siellä itse
kutsuttuna mukana. Tilaisuuteen sai ottaa avecin mukaan, mutta minä menin sinne
yksin. Juhliin tulleiden määrä oli suurempi kuin odotettiin, itse en tiedä
paikalla olijoiden määrää, mutta paljon heitä oli. Ja se tunnelma! Kun tanssit
alkoivat pääsin lattialle pyörähtelemään! Nämä ihmiset osasivat iloita ja ottaa
hetkestä kiinni! Jos olisin ollut tavallisissa tansseissa, olisin saanut olla
seinäruusuna, niin kuin usein nuorena sain olla. Mutta näissä juhlissa ei
kukaan jäänyt kylmäksi. Esiintymislavalta sai kuulla erilaisten oppijoiden
esiintymisiä täydestä sydämestä. Meillä muilla ihmisillä olisi paljon opittavaa
näistä ihmisistä, joiden elämänilo on
luontaista ja vapautunutta. On voimaannuttavaa nähdä kuinka Salon Ihme ja Kumman vetäjät Jorma Nurminen ja Armi Julkunen jaksavat tehdä tätä niin tärkeää työtä näiden
ihmisten työllistämiseksi. Juhlista jäi hyvä mieli ja ennen kaikkea sen
vapautuneesta ilmapiiristä. Suomen on aika hyväksyä kaikki vammaiseksi luokitellut ihmiset mukaan
elämään ja kokemaan työniloa. Kuka meistä lopulta on normaali?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti