Minun on
pakko muuttaa pienempään tai paremminkin halvempaan asuntoon. Asumisen kalleus
pakottaa tekemään ratkaisuja, joskus kipeitäkin. Niiden ratkaisujen aika on
nyt. Olen tähän päivän asti kuljettanut vanhempieni huonekaluja mukanani asunnosta toiseen, elämäntilanteesta toiseen.
Matkan varrella on tavaroita hävinnytkin. Mikä merkitys loppujen lopuksi on
tavaralla? Miksi kiinnymme tavaraan ja materiaan? Jotain voi tietenkin aina
säilyttää, mutta jostain on käytännön syistä pakko luopua. Ainoa mitä loppujen
lopuksi tarvitsemme kuljettaa mukanamme, on sydämeemme kätketyt iloa ja elämänvoimaa antavat muistot.
Niitä voimme kantaa mukanamme kaikissa elämänvaiheissa ja ammentaa niistä uskoa
tulevaan. Kaikesta muusta voimme luopua. Onneksi minulla on aikaa koko tämä joulukuu kokea tämä luopumisen tuska. Aloitan taas
kerran uuden elämänvaiheen ja poistan elämästäni kaikki ne vanhat asiat joita
en enää tarvitse. Ehkä se antaa myös tilaa uudelle ja vapaammalle elämälle,
ilman tavarapaljouden kahleita.
Onnea
sinulle siihen Birgitta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti