Runoja lapsistamme

Lapsi!

Miten kauniisti heistä puhummekaan.
miten paljon me heitä rakastetaan!

Lapset eivät halunneet tähän maailmaan,
vanhemmat häntä toivoivat vaan.

Nyt on aika miettiä mitä lapsillemme annamme,
miten heille rakkautta luovutamme.

Kun vanhemmat väsyvät lapseensa,
ja kuormittuvat töiden paineessa.

He tarvitsevat silloin apua kotiin,
perhetyöntekijät rientävätkin hätiin.

Mutta kuinka käy perheiden,
kun heidän lapset menettävät lapsuuden.

Liian usein lapset otetaan kotoa pois,
- miksei he kotona olla vois?

Lapsemme viedään sijaisperheisiin,
ja näin yhteys katkea myös läheisiin.

Lapsia ei enää kotiin päästetä,
eikä peheitä tuskalta säästetä!

Lapset kun kerran kotoa haetaan,
miksi heidän auttamistaan paetaan?

Tämä on totta suomemme maassa,
ovat lapsemme lastensuojelun haassa.

Ei kukaan varmaan halua
- että lapsemme hyljätään,
sijaisperheisiin lykätään...

Meidän tulee elää aikaa  uutta,
miettiä myös lastemme tulevaisuutta.

Yhteys perheisiin on taattava,
ja lapset kotiin saatettava!