sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Onko keskustelu muuttunut viestittelyksi?

Elämämme ei ole ollut tällaista kun vasta viime vuosien ajan. Tietotekniikka ei ole ennen hallinnut elämäämme niin paljon  kuin nyt. Ennen tapasimme  toisiamme ja lähetettelimme kirjepostia, sekä vierailimme toistemme kodeissa. Tämä aika vieraannuttaa meidät toisistamme ja kaikkinainen kosketus toisiimme vähenee. Keskustelu on siirtynyt kännyköiden välillä tapahtuvaksi ja  useimmiten vielä viestien välityksellä. Lapsemme eivät enää keskustele, vaan keskustelu tapahtuu viestittämällä. Kukaan meistä ei voi tietää mitä tällainen viestintäkulttuuri vaikuttaa heihin. Tämäkin on vain välivaihe, varmaankin  jotain uutta tapaa lähestyä  toisiamme suunnitellaan. Hävitämmekö  näin ihmisten välillä  luonnollisen tavan kommunikoida? Mihin tämä kaikki johtaa. Muutummeko robotin kaltaisiksi tunteettomiksi ihmisen kopioiksi?

Ovatko perheemme eriarvoisessa asemassa keskenään?



Meillä ihmisillä on tunteet joita voimme sanoittaa, se tekee meistä muista kädellisistä poikkeavia.  Meille on luotu tunteet, jotta voisimme elää henkisesti  rikkaampaa elämää, tunteaksemme olemassaolomme syvimmän tarkoituksen. Olemmeko kuitenkin arvottaneet itsemme tunteittemme kanssa  niin, että arvomaailmaamme ei mahdu ne perheet ja lapset, jotka tarvitsisivat osakseen hyvyyttä ja rakkautta? Olemmeko vain  kuulleet  lastensuojeluilmoitusten huolestuttavasti vähentyneen, mutta emme ole valmiita auttamaan ja tukemaan näitä perheitä, kysymään heiltä miten he voivat?  Meillä on varaa tukea yrittäjiä ja etenkin nyt suuren kohun saaneita ravintoloita. Missä on koronaviruksen takia ahdinkoon joutuneiden perheille myönnettävä apu ja tuki? Ihminen on muuttunut kylmäksi ja tunteettomiksi näitä apua tarvitsevia perheitä kohtaan. Arvostamme vain tuottavuutta, näiden perheiden lapset tuottavatkin sijaisperheille, perhekodeille ja lastensuojelulaitoksille rahaa. Eikö näitä perheitä  kannata auttaa, koska silloin vain menetämme rahaa ja tuottavuutemme laskee? Eikö maamme päättäjät tunne häpeää, kun eivät halua tukea näitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä? Välitämme tietoa itsemurhien lisääntymisestä, mutta emme osaa tai halua auttaa näitä ihmisiä. Miksi? Meidän on kuitenkin hoidettava ihmisiä kun he sairastuvat toimimattoman järjestelmämme vuoksi. Milloin alamme elämään inhimillisyyden, rakkauden ja välittämisen aikaa? Onko raha ja valta viemässä meidät yhä syvemmälle eriarvoisuuden maailmaan? 

tiistai 26. toukokuuta 2020


Yhden ihmisen elinkaaren päätös




Näin tylysti uutisoitiin  itsemurhan tehneen ihmisen elämän traagista
loppumista.Tämä ihminen ei pystynyt maksamaan vuokriaan  pitkään aikaan.
Ahdingossa eläviä ihmisiä on todella paljon, mutta heidän auttaminen ei ylitä
mediakynnystä, niinkuin ravintoloiden aukaiseminen korona epidemian
keskellä.  Mistä tämä kertoo? Meillä on vielä pitkä matka ihmisen mielen
ymmärtämiseen. Koronakriisi on vaikuttanut tuhansiin ja taas tuhansiin
ihmisiin  Aivan liian monet voivat pahoin monenlaisten ongelmien keskellä. 
Se ei tunnu valtiovaltaa kiinnostavan. Monet lapsiperheetkin ovat kokeneet
ahdistavia aikoja kun lapset ovat olleet etäopiskelemassa kotonaan, 
niinkuin myös heidän vanhempansa, jotka ovat tehneet töitä etänä kotonaan.
Huostaanotettuja lapsia ei läheiset ole pystyneet  tapaamaan ja
lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä. Tärkeintä tuntuu nyt kuitenkin olevan
että saamme ihmiset humaltumaan ja istumaan avonaisilla terasseilla
aurinkoa ottaen. Vieläkö me ihmettelemme syntyvyytemme laskua,
jonka kehittymistä mielenkiinnolla odotamme. Perheille tuen antamisesta
en ole juuri kenenkään kuullut puhuvan mitään. Tai sitten se ei ole korviini
kantautunut. Mihin me olemme oikein menossa?

tiistai 19. toukokuuta 2020

Rakkaus voittaa kaiken



Omnia Vincit Amor lukee  Aurajoen rannalla Turussa Linnankadulla, Casagranden upeassa ja suojellussa talossa. Nuo sanat pysäyttivät minut käydessäni ystäväni kanssa siellä ensimmäistä kertaa. Aurajoen ympäristö Tuomiokirkkoineen ja mukalakivikatuineen kiehtoi minua, niinkuin myös vanhat puut, jotka reunustavat Aurajokea. Kaikki vanha muistuttaa meitä historiasta jota olemme eläneet. Muistona tuosta historiasta on tuo upea ja kauniin värinen talo, joka vavahdutti sieluani sen nähdessäni.

Rakkaus voittaa kaiken, kumpa nuo sanat tavoittaisivat tämän päivän ihmisen! Talon historiaan voit tutustua täältä http://www.casagrandentalo.fi/ sekä talossa olevaan Pyhän Hengen kappeliin http://www.casagrandentalo.fi/kappeli.

Pysäyttäviä hetkiä Casagranden talossa  <3

Etäopetusta tietokoneen kiukutellessa

Tietokoneeni oli mennyt sekaisin. Olin sotkenut sen salasanoilla ja ties millä. En päässytt enää kirjoittamaan mm. tätä blogiani. Olin todella hukassa, koska kirjoittaminen on minulle elinehto! Löysin, kuitenkin  täältä netin uumenista apua! Senioreille tarkoitetun Enter ry:n! Nyt kun emme voi saada tietokoneeseen lähiopastusta, opetus on hoidettava etänä. En ole juurikaan hoitanut mitään asioita etänä, mutta täytyy myöntää että se toimii!  Melkein kaksi tuntia kävimme kärsivällistä keskustelua, milloin mistäkin napista pitää painaa! Ja sain kun sainkin tietokoneeni solmut auki! Liityn ilman muuta myös yhdistyksen jäseneksi ja suosittelen muidenkin niin tekevän. On valitettavaa ettemme enää pärjää ilman tietokonetta, niin moni asia hoidetaan tietokoneen välityksellä. On kuitenkin muistettava, että tämäkin tapa välittää tietoa ja saada monenlaista  apua, on väliaikaista, sillä tietotekniikka kehittyy ja saattaa kokea tulevaisuudessa suuriakin mullistuksia. Nyt kuitenkin joudumme elämään näin. Kirjoitan taas tänne blogiini mitä mieleeni juolahtaa. Kärsivällisyyttä lukijani, kärsivällisyyttä. Sen verran vielä tästä Enter ry:stä, että se toimii vain Uudenmaan alueella.

Kiitos vielä kerran Enter ty:n ja sen vapaaehtoisille auttajille!

Lisätietoa https://www.entersenior.fi/

torstai 7. toukokuuta 2020

Kannattaako koronarokotus ottaa?




Mikä on koronarokotteen kehittämisen perimmäinen tarkoitus?
Onko virus nöyryyttänyt meitä jo liikaa ja talouden rattaat ovat
kärsineet viruksen tarttumisen pelossa. Lyhyt on ihmisen muisti.
Sikainfulenssa rokotteen kehittämisestä ei ole kovin pitkä aika
ja kuinka sitten kävikään?

Monet ihmiset kärsivät narkolepsiasta loppuelämänsä, koska
rokotetta ei ehditty kunnolla testaamaan. Tämä virus on tullut
kertomaan meille väärästä tavastamme elää. Olemme
muokanneet luontoamme mieleiseksemme,
unohtaen  että luonto kyllä korjaa itse itsensä.  Rokottamalla
ihmisiä, emme voi välttyä luonnon oman tien kulkemisesta.
Me olemme vain osa luontoa, emme sen haltijoita.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Äiti, maailman kaunein sana

Tuo sana on luokiteltu maailman kauneimmaksi sanaksi. Äiti edustaa lapselle kaikkea, rakkautta, hellyyttä, turvaa ja lohtua. Äiti on lapsen ensimmäinen ihmissuhde. Äiti imettää, kantaa sylissään, silittää ja hoivaa lasta. Näinhän sen pitäisi olla. Äidin pitäisi saada olla äiti lapselleen kaikkina aikoina, mutta onko asia  näin? Ymmärrämmekö me tämän päivän äitejä? Äidit ovat hiljaisia puurtajia, jotka valvovat ja tekevät kaikkensa jotta lapsella olisi hyvä olla, tai niin ainakin yrittävät tehdä. Vietämme kohta äitienpäivää, jolloin muistamme äitejä ja lapset  herättävät  heidät suukoin ja halauksin. Näinhän  sen pitäisi olla. Ikävä kyllä äidin osa on riistetty tuhansilta äideiltä ja isoäideiltä maassamme. Huostaanotettuna on tuhansia lapsia joilta on viety oikeus omaan äitiin ja isovanhempaan. Toivottavasti tämä ihmiskuntaa rajusti koetteleva aika  lisää inhimillistä ajattelua. Äiti ei voi kokea suurempaa tuskaa kuin lapsensa menettämisen. Äidin menettäessä lapsensa, hän menettää myös ihmisyytensä. Mitä yhteiskuntamme  voisi tehdä? Me voisimme yrittää ymmärtää  äitejä ja antaa heille  kaiken mahdollisen tuen, jotta he selviäisivät äitiyden haasteista. Nyt jotkut tahot markkinoivat kuinka äiti on väsynyt eikä äiti jaksa ja lapsiparka joutuu leikkimään yksin. Mutta ei hätää, me huolehdimme lapsestasi! Näemmekö äidin vain väsyneenä ja lapsensa hyljänneenä ihmisenä? Äidit tarvitsevat tukea,  apua ja neuvoja tärkeässä tehtävässään. Lastensuojelu on muutettava perheen suojeluksesi. Ajatuksiani näin äitienpäivän tunnelmissa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Viruksen pelosta kohti luonnonmukaisempaa elämää

Olemme peloissamme ja nöyrtyneet viruksen edessä, toistaiseksi vain itsemme eristäen. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää mitä virus haluaa meille todellisuudessa kertoa. Virus on lähtöisin luonnosta koska olemme kohdelleet maapalloamme todella huonosti teollistumisen alkuajoista lähtien. Kun keksimme irroittaa luonnosta eri luonnonmateriaaleja parantaaksemme omaa hyvinvointiamme, virus tuli ilmoittamaan meille että luonnon riisto on nyt loppu. Emme kuitenkaan ole valmiita vapaaehtoisesti luopumaan hyvinvoinnistamme, vaikka tiedämme että se vie meidät tuhoon. Esimerkkinä olkoon kauneudenhoito. Me emme tarvitse hiustemme hyvinvointiin monenlaisia eri hoitoaineita, emmekä ihonhoitoon  satoja ihorasvoja. Keinotekoisen elämämme on nyt loputtava! On ymmärrettävää että meidän on vaikea luopua esimerkiksi  kauneuden tavoittelusta erilaisten tuotteiden avulla. Kaikki hyvinvointimme eteen tehdyt tuotteet saastuttavat kuitenkin ympäristöämme, varsinkin jos ne on tehty keinotekoisista raaka aineista. On huomioitava myös näiden tuotteiden pakkausmateriaalit, nekin on tehty luonnon raaka aineista mutta niiden hävittäminen on usein ongelma. Meidän on vaikea hyväksyä itseämme osana luontoa, luonnosta elävänä ihmisenä. Olemme luoneet  itsellemme ihanteita ja kauneuden liiallinen
ihannointi  on yksi asia joka estää meitä elämästä elämää sellaisena kuin olemme. Meidän on ehdottomasti kuunneltava viruksen varoittavaa sanomaa, varsinkin kun uusia ja vielä tehokkaampia viruksia on tulossa.

lauantai 2. toukokuuta 2020

Maapallo on kyllästynyt ihmiseen!

Meitä ihmisiä on täällä jo liikaa. Haluamme koko ajan itsellemme yhä enenmmän ja enemmän sellaista mitä planeettamme kantokyky ei enää yksinkertaisesti kestä. Ensimmäiseksi meidän on lopetettava lentäminen ja keinotekoinen turistimatkailu kokonaan. Saastepilvet taivaalla ovat jo nyt osin  vähentyneet ja ihmisten on niinkuin myös eläinten on nyt ollut  helpompi hengittää, kun lentokoneet ovat pysyneet maassa. Myös autoilu, kaikenlainen matkustelu ja liikkuminen paikasta toiseen on vähentynyt, mikä on myös vähentänyt ilmansaasteita. Tuo pieni viirus teki meistä viimeinkin nöyriä kuoleman pelon varjossa. Meille nousi valtava pelko kuolemaa kohtaan ja sen pelossa olemme nyt eristäneet itsemme toisistamme. Me emme voi palata enää entiseen, paluuta siihen kiihkeään ja meitä uuvuttavaan jatkuvan kasvun perässä juoksemiseen  ei enää ole. Haluammeko edes sitä? Ennen koronaa puhuimme siitä kuinka loppuunpalaneita me olimme. Työnantajat ottivat meistä kaiken irti, eikä apukäsiä palkattu. Ihmiset väsytettiin  työllä loppuun, emmekä halunneet tunnistaa loppuunpalamistamme, vaan pitkään diagnosoimme itsemme masentuneiksi - ja meidät määrättiin syömään masennuslääkkeitä. Moni ei siinä tilanteessa enää jaksanut, vaan päätti päivänsä ja siitä seurasi moneen perheeseen ääretön suru ja tragedia.  Nyt on mietittävä koko länsimainen elämämme uusiksi. Olemme menneet kaiken hyvän tavoittelussa äärimmäisyyksiin, itsemme unohtaen. Meidän on nyt opittava viljelemään maata, se on mahdollista myös kaupunkioloissa. Meidän on opiitava kunnioittamaan vettä ja sen ylemmääräinen käyttö on saatava hallintaan. Kaikenlainen jätteiden synty on estettävä kaikessa toiminnassamme, sillä mihin me niitä jätteitä tarvitsemme? Lopulta luonto kyllästyi meidän välinpitämättömään käytökseen sitä kohtaan, asettaen ihmiskunnan uudenlaisten kysymysten äärelle. Miksi me täällä olemme?

perjantai 1. toukokuuta 2020

Meillä ei ole paluuta

Tuo pieni viirus tuli ja opettamaan meitä. Todella lyhyessä ajassa olemme saaneet jo saastesumun osin hälvenemään sieltä missä se on peittänyt taivaan. Luonto elpyy yllättävn nopeasti, jos annamme sille mahdollisuuden toipumiseen. Ihmisen itsekkyyden ja luontomme riiston  aikakausi on nyt ohi. Meillä on ollut jo kauan tieto siitä, että elämäntapamme tuhoaa kauniin planeettamme, mutta me emme ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin elvyyttääksenne luontoamme. Luonto on näyttänyt meille miten me olemme kohdelleet sitä välittämättä lainkaan seurauksista.

Lentoliikennettä emme tarvitse. Emme tarvitse toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä, emmekä varsinkaan keinotekoista rantaelämää turistien suosimissa lomakohteissa. Ihmisen on aika herätä valheellisesta unestaan ja rahan vallan maailmasta. Vaikka upottaisimme kaikki varamme valtameriin, ne eivät puhdistuisi.
Korona on pistänyt meidät polvilleen ja pakottanut  meidät näkemään oman toimintamme seuraukset. Nyt emme voi keskustella enää asiasta mitä meidän tulisi tehdä, sillä meidän ei tulisi tehdä mitään. Luoto toipuu parhaiten kun me lakkaamme muovaamasta sitä. Kaupungistuminen on tullut tiensä päähän ja monet haluavatkin muuttaa maaseudulle. Omavaraisuus houkutttaa monia ihmisiä. Olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Mitä me elämältämme haluamme?
Me tarvisemme ilmaa jotta voimme hengittää, me tarvitsemme vettä jotta maapallolla yleensäkkään voi olla elämää. Me tarvitsemme maata joka meidät ruokki. Me tarvitsemme luonnon monimuotoisuutta ympärillemme, sitä ei ole kaupassa myytävänä. Mikään ihmisen toiminta ei voi olla vaikuttamatta luonnon tasapainon järkkymiseen. Ugh olen puhunut.

Onko keskustelu muuttunut viestittelyksi?

Elämämme ei ole ollut tällaista kun vasta viime vuosien ajan. Tietotekniikka ei ole ennen hallinnut elämäämme niin paljon  kuin nyt. Ennen t...