Kaksosten kanssa kaupassa

Olen seurannut lapsiperheiden kaupassakäyntiä jo vuosia. Kaupoista on tullut yhä suurempia pitkine kapeine käytävineen. Tavaroita on hyllyt pullollaan ja joskus on vaikea löytää tarvitsemaansa tuotetta. Lasten kanssa tuo kaupassakäynti on varsin mielenkiintoinen kokemus.

Muistan  hyvin kun omat lapseni olivat pieniä. Pelkäsin ottaa molempia lapsia yhtäaikaa kauppakärryyn kun luulin heidän sitä mukaa heittekevän tavaroita kärryistä pois kun minä niitä siihen laitoin. Tosin näin ei koskaan käynyt, mutta se pelko kävi aina mielessä. Lisäksi oli vaikea mahduttaa kahta lasta kärryyn  talvivaatteisiin topattuina, niin että siihen olisi mahtunut    ruokatarvikkeita.

Siksi kehitinkin  erilaisia järjestelyjä selvitäkseni näistä välttämättömistä ja joskus raskaistakin kauppamatkoista.

Välillä jätin lapset istumaan kassan läheisyyteen. Nappasin heiltä lapaset ja avasin hiukan hatun nauhoja auki. Sitten otin  kaksi lakupötköä kaupan hyllystä ja jätin lapset siihen. Siinä he sitten istua napottivat  vierekkäin  silmät pyöreinä ja jäivät ihmettelemään ja availemaan lakupötköjään. Minulla oli kauppalappuun kirjoitettuna mitä tarvitsin ja juoksujalkaa kiersin kaupan tavaroita etsien. Lapset istuivat kauniisti paikoillaan ja sain tehtyä ostokseni.

Kun lapset kävelivät kaupassa, se oli yksi taiteilun laji, kun he juoksivat kilpaa keskenään. Kerran kävi niin että toinen lapsista tönäisi juostessaan, vahingossa tietenkin, lasisen punajuuripurkin nurin! No purkkihan tietenkin hajosi ja jokainen tietää mitä siitä seurasi. Ihmettelin että miksi lapsipurkit oli laitettu lattiatasolle? Kuka tahansa voi vahingossa potkaista kävelessään lasipurkin nurin, varsinkin kun kaupoissa on nykyään niin paljon rollaattoreita ja pyörätuoliakin käyttäviä asiakkaita. Kerran taas olin kassalla laittamassa tavaroita hihnalle, lapset rinnallani. Kun olin maksanut ostokseni, huomasin mitä lapset olivat kaikessa hiljaisuudessaan tehneet... Aivan kassan lähellä oli isossa laarissa paperissa olevia karamelleja ja lapseni olivat availleeet niitä, mutta onneksi eivät olleet laittaneet niitä suuhun. He olivat juuri oppineet avamaan pakkausia yms. ja tietenkin se oli kivaa avata karkkeja. Seuraavan kerran mennessäni samaiseen kauppaan niitä karamellejä ei siinä enää ollut. Jostain syystä... Kerran taas muistan kun toinen lapseni kiukutteli jostain, ilmeisesti karamellista, jota  ei  saanut. Pidin pintani enkä ostanut lapsille katamelleja  heidän tahtonsa mukaan. Eiköhän siihen tule joku "ystävällinen" ihminen ja antaa lapselle tikkarin vai mitä hän nyt antoikaan, kun äiti ei kerran heille antanut...

Miksi kauppiaat eivät vielä tänäkään päivänä järjestä kauppoihin lapsiparkkeja? Se ei olisi vaikea järjestää. Siinä säästyisi monen lapsiperheen hermot ja lapset saisivat viettää mukavaa aikaa kaupassa. Jos lapsi nukkuu rattaissa, lapsen voisi jättää valvonnan alle ulos vanhempien kaupassakäynnin ajaksi. Nyt monet lapset hikoilevat vaunuissaan kaikki vaatteet päällä meluisassa ja kirkkaita valoja täynnä olevassa kaupassa.

Olen HOK:n osuuskaupan edustajiston vaaleissa mukana, ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulla olisi paljon annettavaa kaupoille, joiden tulisi nähdä kaikki asiakkaansa kokonaisvaltaisemmin.
Nykyään olen auttanut monia vanhuksia löytämään tuotteensa, kun he eivät jaksa etsiä tarvtsemiaan tuotteita. Kaupan alalle havittelevat nuoret olisivat mitä mainioimpia avustajia niille jotka etsivät kaupasta tarvitsemaansa. Eräässä kaupassa käydessäni kauppias tarjosi ilmaista kahvia asiakkeilleen ja he saivat nauttia edellisen päivän leivonnaisia ostosten lomassa. Siinä asiakkaat kohtasivat iloisesti toisensa ja loi hyvää mieltä kaupankäyntiin.

Nyt näinä aikoina, kun emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, meidän olisi keskityttävä mitä suuremmassa määrin asiakkaiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen.

Kaupoista on tulossa eräänlaisia sosiaalisen kohtaamisen paikkoja. Tähän on kaupoissa satsattava. Tapasin kerran erään vanhuksen joka sanoi että käy mieluummin isossa kaupassa aina välillä, kun siellä tapaa tuttuja. Omassa lähikaupssa ei juurikaan tapaa ketään tuttua.

Minulla olisi paljon annettavaa monelle asiakasraryhmälle. Siihen kauppaan on ilo mennä missä asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti.

Jos olet kanssani kauppojen kehityksestä samaa numeroni on 1139

Asun Keravalla ja meitä on muitakin ehdokaita

Jonna Weckstöm numerolla 396 ja Merja Viherkoski numerolla 1138!

Olemme kaikki mukavia ja aikaansaavia reippaita tyttöjä :)

On ihmiskunnan heräämisen aika

Maapallomme on välittänyt jo pitkään tietoa sen huonosta olosta. Se on kuumentanut meitä pitkillä helleaalloillaan. Se on huokunut kylmyyttä pitkiäkin kausia. Se on pistänyt liikkeelle sateita, maanvyöryjä, myrskyjä, tulvia ja tulivuoren purkauksia, Mutta me emme ole heränneet. Kaunis planeettamme on sairastuttanut meitä ihosyövillä, kun olemme ottaneet liikaa aurinkoa. Maapallomme  on näyttänyt meille monenlaisia merkkejä sen pahoinvoinnista. Viime talvena se yritti herättää meitä lumettomasta talvesta ja nyt todella aikaisesta keväästä jossa jo valkovuokot kukkivat. Me emme heränneet.Me puhuimme talouden noususta, robotisaatosta digitaalisesta yhteiskunnasta. Me unohdimme ettemme ole täällä yksin! Unohdimme luonnon monimuotoisuuden, luontoomme kuuluvat eläimet kasvit, metsät, veden ja ilmaston. Ja siinä sivussa myös itsemme. Luonto yritti kaikin tavoin jo  kauan kertoa meille, että meidän on otettava sen näyttämät merkit tosissamme. Mutta me emme kuulleet, meidän korvamme olivat lukitut luonnon vaikeroivalta ääneltä. Kunnes se lopetti kommunikoinnin kanssamme. Luonto hiljeni ja laittoi liikkeelle äänettömön herättäjän. Ja se toimi nopeasti!Nyt olemme uuden elämäntavan äärellä. Uuden ajattelutavan  äärellä. Meidän on nyt aika kuunnella ja kunnioittaa kauniin planeettamme sanomaa. Luontomme näyttää jo elpymisen  merkkejä, kun olemme vaientaneet lentokoneiden äänet. Tervetuloa uusi aika ja sen ihmiset! Rakastakaamme elämää pursuavaa kaunista kotiplaneettaamme ja antakaamme sille aikaa toipumiseen. Ehkä me vielä opimme elämään toisiamme kunnioittaen.

Runoja lapsistamme

Lapsi!

Miten kauniisti heistä puhummekaan.
miten paljon me heitä rakastetaan!

Lapset eivät halunneet tähän maailmaan,
vanhemmat häntä toivoivat vaan.

Nyt on aika miettiä mitä lapsillemme annamme,
miten heille rakkautta luovutamme.

Kun vanhemmat väsyvät lapseensa,
ja kuormittuvat töiden paineessa.

He tarvitsevat silloin apua kotiin,
perhetyöntekijät rientävätkin hätiin.

Mutta kuinka käy perheiden,
kun heidän lapset menettävät lapsuuden.

Liian usein lapset otetaan kotoa pois,
- miksei he kotona olla vois?

Lapsemme viedään sijaisperheisiin,
ja näin yhteys katkea myös läheisiin.

Lapsia ei enää kotiin päästetä,
eikä peheitä tuskalta säästetä!

Lapset kun kerran kotoa haetaan,
miksi heidän auttamistaan paetaan?

Tämä on totta suomemme maassa,
ovat lapsemme lastensuojelun haassa.

Ei kukaan varmaan halua
- että lapsemme hyljätään,
sijaisperheisiin lykätään...

Meidän tulee elää aikaa  uutta,
miettiä myös lastemme tulevaisuutta.

Yhteys perheisiin on taattava,
ja lapset kotiin saatettava!

Runoja elämästä ja koronasta

Kirjoitan tähän  runoja, jotka ihan yllättäen alkoivat sisälläni syntyä. Ne vain pyrkivät sisältäni ulos.
Pysäyttäviä hetkiä runollisten ajatusteni kanssa. En keksi niihin otsikoita, sen voitte kehitellä mielessänne. Runoja saa vapaasti jakaa jos siltä tuntuu.


Runosuoneni alkoi sykkimään,
kun tuo pieni virus sai meidät pysähtymään,

Luonto kutsuu nyt meidät yhteyteen,
tuohon suureen ykseyteen.

Vain luonto voi meille tarjota sen,
tuon kaikkein kauneimman elämyksen.

Luonto meitä nyt yhdistää,
ja kiireen keskeltä pysäyttää.

Et ole yksin sa ihminen,
tuli luonto nyt meille kertomaan sen.




Ihmiskunnan unen aika on lopussa,
Aika on nyt herärä
ja voimia kerätä.

Uuteen aikaan kiehtovaan,
luonnon äärellä olevaan.

Luonto meidät nyt hiljentää,
elon taistoa miettimään.



Katsokaamme luottavaisesti tulevaisuuteen,
olemme siirtymässä aikaan uuteen.

Aikaan jossa kohtaamme ihmisen,
löytäen toisiimme luottamuksen.

Yhteyden luontoon kiehtovaan,
kaikkeen ympärillämme olevaan.

Ymmärrys sisällämme hiljaa lisääntyy,
rakkauden syliin pysähtyy.

Kuinka kaunis onkaan maailmamme tää,
kuinka hyvältä tuntuukaan elää!

Tuo pieni virus meitä muistuttaa,
ei elämää tuhlata saa.

Avatkaamme sydämemme rakkauteen,
tuohon elämää suurempaan tunteeseen.



Huomaatteko mitä on tapahtunut,
kulutuksen valo on sammunut.

Lentokoneet yllämme hiljentyneet,
ihmiset koteihinsa jähmettyneet.

Yksi pieni virus sen teki,
että ihminen ympärilleen näki.

Ei ole ihminen valtias maan,
tuo pieni virus tuli sitä todistamaan.

Täytyy ihmisen etsiä uusi tie,
joka  kohti elämää vie.


Luontoa pitää kunnioittaa,
kun se hiljaisesti meitä nyt varoittaa.





Älä sinä ihminen huoli,
istu alas ja ota tuoli.

Kaikki on nyt hyvin,
meillä on rauha syvin.

Huolia ei kannata mukana kuljettaa,
se meitä vain satuttaa.

Katso lintuja taivaan,
ei heillä murhetta vaivaan.

Kukaan ei tiedä mitä huominen tuo,
menkäämme siis toistemme luo.

Olkaamme toisillemme ystävällisiä,
keskenämme ihmisiä.

Meille on annettu elämä elettäväksi
sen tarkoitus meidän tehtäväksi.

Luonto meidät nyt pysäyttää,
mieti mikä on sinulle tärkeää.

Kuuntele laulua lintujen,
olet niin pieni sa ihminen...




Kukaan ei ole koronalta suojassa,
ei edes se jolla on rahaa kukkarossa.

Nyt ei  rikkaita köyhistä  erotella,
olisko ihmisen aika jo ajatella.

Ei raha meille onnea tuo,
ei vauraus vie ihmisen luo.

Nyt on pysähtymisen aika,
virukseen ai auta mikään taika.

Ainoa mikä tänne jää,
on rakkaus mikä meidät yhdistää.

Rakkaus on ainoa ihmiskunnan tie,
joka elämäntarkoituksemme perille vie.






Tiedättekö mitä on tapahtunut,
ihmisen valta on kadonnut.

Pieni virus meitä opettaa,
pitää matkustaminen  lopettaa.

Uusi aika on nyt ovella,
luonto siitä muistuttaa todella!

Se pistää meidät nöyräksi,
eikä jätä ketään kylmäksi.

Ottakaamme kuitenkin rennosti
luonto hoitaa meitä upeasti.

Se mielemme virkistää,
se meidät yhdistää.

Luonto  uskoa antaa,
ja eteenpäin meitä kantaa.

Kunnioita siis luontomme tilaa,
äläkä sitä enää pilaa!

Katso muurahaisen työn tohinaa,
kuuntele puron solinaa.

Hengitä ilmaa raikasta,
kun lentokoneetkaan ei täytä taivasta.

Kadotetut lapsemme

Tutkippa sivujamme www.kadotetutlapset.fi
Sivuja saa mielellään jakaa!

Eduskuntatalon rappusilla on toistaiseksi hiljaista

Olen eduskuntatalon rappusilla joka keskiviikko, kadotettujen lasten keskiviikot - teemalla klo 9-12.  Nämä keskiviikot päättyvät 5.5 tiistaina pidettävään mielenilmaukseen. Asiasta on ilmoitettu poliisille ja sinne ovat tervetulleita kaikki joita huostaanotettujen lastemme tilanne koskettaa. Haluan viestiä näin maamme todella katastrofaalista lastensuojelun tilaa. Jokainen saa ottaa oman kyltin mukaan ja lapsiakin saa rappusille tulla! Meillä on antaa viestiä kansanedustajille ja muille ohikulkijoille.

Olkaa rohkeita - lastemme vuoksi. Vielä he meitä kiittävät <3

Päivitetty tilanne!

Kuten me kaikki tiedämme, korona virus on tullut maahamme, joten nämä rappusilla olemiset ovat toistaiseksi nyt lopetettu.
Emme kuitenkaan lopeta lastemme tilanteen selvittelyä, vaan pyrimme yhä saamaan lastensuojelun nykytilaselvitysen aikaan - että ne lapset jotka eivät enää lastensuojelulun piiriin kuulu, pääsisivät kotiin.

Suurmielenilmaus siirtyy myöhempään ajankohtaan

Olemme joukko isovanhempia ja muita lastensuojelun asiantuntijoita, jotka vaadimme uutta lastensuojelun tilan selvitystä. Katso sivuamme https://kadotetutlapset.fi/

Järjestämme mielenilmauksen 5.5.20, äitienpäivää edeltävänä tiistaina.  Syy juuri tähän aikaa järjestettävään mielenilmaukseen on juuri tuo äitienpäivä. Aivan liian moniöiti saa viettää tLähdemme Senaatintorilta Helsingistä klo 13.30 kohti eduskuntataloa. Paikalle on hyvä tulla ajoissa. Kaikki ketkä haluatte muutosta lastensuojelun nykytilaan, olette tervetulleita marssimaan huostaanotettujen  lastemme heidän perheidensä paremman ja inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta! Toivomme että marssiin tulisi lapsiperheitä rattaineen ja vaunuineen, vaikka heillä ei olisikaan lastensuojelun kanssa mitään tekemistä. Haluamme muutosta vallitsevaan tilanteeseen! Perheitä on autettava, mutta ei niin että siirrämme lapsemme lastensuojelun piiriin!