Tällainen on hyvä äiti

Millainen on hyvä äiti?

Sellainen,joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.

Tukee ja auttaa odottamatta vastapalveluksia.

Antaa sinun olla itsenäinen.

Hyväksyy tekemäsi päätökset.

Uskoo ja luottaa siihen,että pärjäät elämässä mitä vaan eteen tuleekin.

Halaa aina kun nähdään

Facebookista löydetty 

Liitän kirjoitukseeni muistojeni joukosta löytämän äitienpäivä piirustuksen <3

Digitalisaatio ja ihminen

Onko digitalisaatio viemässä ihmisiltä tunteet? Viekö virtuaalimaailmassa eläminen meidät yhä kauemmaksi toisistamme? Olemme fyysisesti olemassa, mutta jäämme vaille toisen ihmisen läheisyyttä, kosketusta ja empatiaa. Mihin tämä toisistamme vieraantuminen voi pahimmillaan johtaa, emmehän ole ennen eläneet ihmiskunnassa  tällaista  aikakautta. Voimme keskustella ihmisten kanssa internetin välityksellä ympäri maailmaa, mutta samanaikaisesti saatamme olla yksinäisempiä, enemmän kuin koskaan historiamme aikana. Olemme varustaneet elämämme,  salasanojen,  tunnuslukujen ja puhelinnumeroiden maailmaan, mikä tuntuu välillä varsinaiselta selviämistaistelulta. Mikä on sitten tämän päivän ihmisen elämän tarkoitus?  Ihmiset eivät enää kohtaa toisiaan,  tämä jo näkyy  ihmisen pahoinvoinnissa. Meitä ei  ole luotu elämään virtuaalitodellisuudessa ja monenlaisten tekniikkaa sisältävien härpäkkeiden keskellä. Kun ihminen voi huonosti, toisella ihmisellä ei ole aikaa tai kykyä korjata toista ihmistä, mutta korjaamme kuitenkin innolla näitä tekniikkaa sisältäviä vempaimia! Olemme saaneet nähdä  kuinka ihmiset kuvaavat kännyköillään  toisen ihmisen hätää ja levittävät sitä someen, ymmärtämättä itse auttaa apua tarvitsevaa ihmistä. Miten digitalisaatio ja yleensä kaikki koneiden välityksellä elettävä elämä vaikuttaa tunne elämäämme? Tutkiiko sitä kukaan? Lapsetkin joutuvat jo pienestä jo  pitäen elämään maailmasssa, jossa häntä vartioivat itkuhälyttimet ja kännykät. Kun itselläni oli lapsuudessa vaikeaa ja yksinäistä, menin metsään. Puhuin metsän puille ja kukkasille. Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt miten suuren lohdun luonto minulle antoi. Siellä ne metsän puut kuuntelivat huoliani ja voin vapaasti hypistellä puiden lehtiä ja pysähtyä katsomaan yksinäisen muurahaisen taivallusta.  Vanhempani  eivät olleet huolissaan missä minä olin.

Nyt lapsemme hyväilevät tietokoneiden ja kännyköiden nappuloita ja ovat yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Tätäkö me haluamme?

Huostaanotetuilta lapsilta on pyydetty anteeksi

Tässä Juha Rehulan anteeksipyyntö vuodelta 2016.

Suosittelen kuuntelemaan.

https://www.youtube.com/watch?v=Nkhgg9ppetI

Ja mitään ei ole tapahtunut.
Hapeä Suomi!!!

Mietteitä äitienpäivän lähestyessä

Äitienpäivän lähestyessä

Sana äiti on luokiteltu maailman kauneimmaksi sanaksi. Vietämmekin  taas äitienpäivää, jolloin äidit saavat lasten käsintehdyt kortit ja aamukahvit sänkyyn. Monet pienet kädet käpertyvät äidin kaulaan. Äiti on lapsen tärkein ensimmäinen kontakti, äiti hoivaa, imettää ja valvoo lapsen unta. Näinhän sen pitäisi olla. Tänäkin päivänä tuhannet lapset voivat kuitenkin vain unelmoida äidistään, sillä liian moni lapsistamme  viettää äitienpäivän  huostaanotettuna poissa kotoa, sijaisperheessä, perhekodissa tai lastensuojelulaitoksessa. Perheet kohtaavat tänä päivänä monia ongelmia. Mielenterveysongelmat vievät monen äidin mennessään, he eivät enää jaksa. Onko se kuitenkaan  oikea tapa auttaa heitä, ottamalla heiltä lapsi pois? Ongelmat voivat olla  työttömyydestä johtuvia, yksinäisyyskin  aiheuttaa myös  monenlaisia ongelmia.

Äitejä pitäisi tukea enemmän, että he saisivat pitää lapsensa. Monilla lapsilla  on myös isovanhemmmat  ja muita läheisiä jotka voisivat auttaa perhettä.

Mihin yhteiskuntamme on menossa? Lapsetkin nähdään järjestelmässämme  tuottavina yksilöinä, onko se oikein? Lapsia syntyy yhä vähemmän, kun monen pelkona on jaksaminen ja toimeentulo lapsen kanssa.

En allekirjoita sitä että suomi olisi onnellisten ihmisten maa. Se on vain  harvojen  etuoikeus.

Kaikki te jotka  lasten asioista päätätte, miettikää mitä voisitte tehdä äidin ja perheen hyväksi, että  lapsia ei riistettäisi pois kotoa. Lapsen itku ja ikävä ei kuulu teidän korviinne, mutta se kuulu äidin ja läheisten korviin rikkoen heidän sydämensä. Moni läheinenkin menettää mielenterveytensä tai ainakin jää osin työkyvyttömäksi nähdessään lasten ja perheen hädän kun  heille tehdään myös yhteydenpitorajoituksia. Monet läheisistä eivät siis saa nähdä lasta huostaanoton aikana, eivätkä pitää lapseen mitään yhteyttä ja  se on täysin vastoin lastensuojelulakia! Eikö kukaan ajattele miten tämä lapsen psyykeeseen  vaikuttaa? Lastensuojelu nielee miljardin vuodessa, miksi tästäkään ei puhuta? Näistä asioista on kirjoiteltu vaikka kuinka paljon, missä on päättäjiemme inhimillisyys näitä lapsia ja heidän perheitään kohtaan? Häpeä Suomi!

Nuorten hätä ilmastonmuuutoskeskustelussa on otettava tosissaan!

Ilmastonmuutos  on  järjestelmän muutos - kaikuu vieläkin korvissasi ollessani osoittamassa mieltä yhdessä nuorten  ja muutaman aikuisen kanssa, maailmanlaajuisena ilmastolakko päivänä. Näin kuinka tosissaan nuoret olivat, koin kuinka ahdistuneita he olivat. Tämän sukupolven  aikana on  kulutettu  maapalloa ja sen  luonnonvaroja enemmän kuin minään muuna aikakautena  ihmisen historiassa.  Meidän on herättävä, jotta tulevaisuutemme aikuiset  luottaisivat siihen,  että heillä on tulevaisuutta.   Nuorten hätä on todellista,  näiden nuorten sisältä kumpuavaa tuskaa, jonka voi nyt aistia.

Meillä aikuisilla on vastuu näiden nuorten elämästä. Olen saanut vuosia sitten avustuksen erääseen hankkeeseen, joka on todettu monella taholla hyväksi auttamaan näitä. Ainoa  ongelma on se,  ettei se sovi järjestelmäämme. 

Kankean ja joustamattoman järjestelmämme on muututtava ja tultava vastaan, nuorten elämänhalun-, ja uskon palauttamiseksi.

Video itsestäni lastensuojelun tiimoilta

Videoni, siinä puhuminen ei ollut helppoa....

Lämmin kiitos Salla Karimiehelle, joka mahdollisti videon tekemisen

https://www.youtube.com/watch?v=ioKIG6c-vZI

Elämämme jatkukoon inhimillisempänä  ja toisiamme huomioivampana <3

Ystävänpäivän mietteitä

Tänään on ystävänpäivä, helmikuun 14:sta. Meidän pitäisi olla ystäviä toinen toisillemme. Ystävä sana kätkee sisäänsä monenlaisia tunteita. Kun ajattelee tuota sanaa laajemmin, koen että vallitseva ilmapiiri maassamme ei tue tuon sanan käyttöä sen varsinaisessa merkityksessä. En koe että välitämme tarpeeksi  ihmisistä, olisimme ystäviä heidän kanssaan. Mieleeni tulee ensimmäisenä lapset, nuo lastenkodeissa  ja sijaisperheissä olevat lapset. Kuka on heidän ystävänsä? En ymmärrä että heidät voidaan eristää ja jättää  vaille läheisen antamaa turvaa. On tietenkin hyviäkin paikkoja, mutta ikävä kyllä myös niitä vähemmän hyviä koteja. Niin se vain on. Tälläkin hetkellä vanhempiensa ja läheistensä ikävää kärsii monet lapset, eivätkä he saa edes tavata heitä. Lastensuojelulaki kyllä siihen velvoittaa, mutta lakia ei noudateta https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelu_laheistyo ja tässä eduskunnan vastaus isovanhempien oikeudesta olla lastenlastensa tukena https://kansanmuisti.fi/document/kk-716-2010/. Miksi? Väitän että maassamme vallitsee suuri epäinhimillinen lapsibisnes, jonka tarkoitus on vieroittaa lapset läheisistään, että he saavat pitää heidät itsellään, niin kuin myös lapsista saatavat rahat. Vanhustenhoito nousi suuriin otsikoihin, mutta kuka ajaa näiden lasten etuja https://www.lansivayla.fi/comment/205027

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Meidän vanhukset ja lapset

Rahan valta vie ihmistä yhä kauemmaksi  ihmisyyden lähteiltä. Kun valta ja ahneus astuu ihmisen sydämeen, ei empatialla ja inhimillisyydellä ole siellä silloin sijaa. Tilalle astuu kylmä ja tunteeton ihmisen kuori, vailla minkäänlaista tunnetta heikompiosaisia kohtaan. Meitä vanhuksia on tulossa koko ajan lisää kun ikäluokkamme vanhenee. Meidän on lähdettävä muuttamaan hoitokäytäntöjä, sillä moni  eläkeläisistä jo pohtii omaa tulevaisuuttaan. Muutos lähtee meistä itsestämme! Seuraavaksi on lähdettävä tutkimaan lastemme olosuhteita laitoksissamme. Aivan liian moni lapsi on myös rahan ja vallan välikappaleena sijaisperheessä tai laitoksessa, ilman läheisten turvaa. Kukaan meistä ei halua  että lapsemme mieli rikotaan vain sen vuoksi, että hoitolaitoksissa on pulaa lapsista. Aivan liian monen lapsen läheinenkin on rikottu toimimattoman lastensuojelun vuoksi. Seuraavaksi valtiovallan on lähdettävä tutkimaan lastensuojelulaitoksia. Lastemme nimi on tänään – ei huomenna!

                                                                                                                                                                    

Maailmassa on myös kauneutta

Maailmalla tapahtuu kaiken aikaa ikäviä asioita, niin kuin myös omassa maassamme. Maailmasta on tullut lohduton paikka. Me voimme kuitenkin  itse pyrkiä vaikuttamaan siihen ettemme anna kaikkien ikävien asioiden kääntää katsettamme pois siitä hyvästä mitä ympäriltämme löytyy. Kun alamme nähdä enemmän valoa, hyviä ja kauniita asioita ympärillämme, niin niitä alkavat näkemään muutkin.  Elämme muutosten aikaa. Meidän on opittava näkemään ympärillämme oleva luonto ja sen kauneus. Pihapuissa iloisesti hyppivät linnut. Eläinten jäljet lumessa, auringon valo  valkoista hankea vasten. Pian tulee kevät, lumet sulavat, päivät pitenevät ja luonto herää eloon. Nyt on  talvi  kauneimmillaan, olkaamme iloisia että meillä on lunta. Meillä on paljon myös hyviä asioita, muistetaan se!

Mihin tarvitsemme jätteitä?

 Jäte on teollisuustuotannon sivuvirta, jota on syntynyt siitä lähtien kun teollistumisen aikakausi alkoi. Ensimmäisinä kehitetyt ihmisen elämää helpottavat  laitteet kuten puhelin, kamera, lamppu, polkupyörä, auto, lentokoneet ja muut tarve-esineet ja kulkuneuvot päätyvät lopulta  jätteiksi. Näin ihmisen toiminnan  seurauksena kehittyi myös jätehuolto.  Toimiva jätehuolto tosin kehittyi paljon myöhemmin, vasta viime vuosikymmenen loppupuolella. Tähän ikävä kyllä herättiin liian myöhään, koska esimerkkinä merissämme makaavat laivat ovat aiheuttaneet ongelmia merissämme jo pitkään. Ihmisen ajattelemattomasta toiminnasta ovat kärsineet   myös   merien eliöstö ja kasvusto koralleineen.  Aivan viime  aikoina on huomattu suhteettomiin mittasuhteisiin paisunut muovin määrä merissämme. Juuri  tehdyn tutkimuksen mukaan myös maaperässämme on muovia. Olemme käyttäneet maapallon luonnonvaroja  tehdäksemme elämästämme mukavan, helpon ja itsellemme mielekkään. Emme ole lainkaan ajatelleet miten luonnon  itsesäätely toimii.  Nyt viimeistään on ajattelun ja  toiminnan paikka. Käsitykseni mukaan jokainen tietää mitä voisi maapallon tilan edistämiseksi tehdä, jos sillä on enää vaikutusta. Maassamme vallitseva köyhyys onkin näin ollen hyvä asia. Vähävaraiset ihmiset kun eivät voi ostaa jatkuvasti uusia puhelimia, ei lentää, ei edes ajaa autolla, ei ostaa uusia hyödykkeitä. Globaali köyhyys taas ajaa ihmiset tekemään asioita joita he eivät haluaisi tehdä, mutta sosiaaliturvan puuttuessa heidän on pakko. Tällainen työ on esimerkiksi hyötykäyttöön sopivan muovin kerääminen kaatopaikoilta ja elektroniikajätteen talteen otto epäilyttävin keinoin, jätteet joita länsimaissa tuotetaan. Nämä ihmiset sairastuvat, moni jo lapsena ja kuolevat jätteiden keräämisen seurauksen aiheuttamiin sairauksiin. Ilmastoahdistus on vakava asia ja se voi  vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn lamaannuttavasti. Nyt on siis aika meidän jokaisen toimia, jotta ihmiskunta selviytyy ja saa jatkaa olemassaoloaan täällä toistaiseksi kauniilla planeetallamme.

Ei ole oikein että meidän on kulta ja kimallus – ja lapsille jäävät vain tuhkat.

Tämä roskapussi löytyi polttokelpoisen jätteen seasta. Kukat voi kompostoida tai ne kuuluvat biojätteisiin. Ihmisillä on vielä paljon opettelemista jätteiden lajittelussa.

Huostaanotettujen lasten perheitä on autettava!

Pakolaiskeskustelua on käyty vuosikausia. On ymmärrettävää että heitä on autettava, ja varsinkin lapset on saatava pois sodan jaloista. Yhtä ja oikeaa  ratkaisua tähän ongelmaan ei kuitenkaan ole. Jokainen ihminen kun  on oikeutettu elämään inhimillistä ja turvattua elämää, ilman henkensä menettämisen pelkoa.  Siihen taas vaikuttavat sodat, valtioiden väliset ristiriidat, joihin me emme välttämättä   voi vaikuttaa. Pakolaiskeskustelun alle on kuitenkin jäänyt omassa maassamme väärin perustein huostaanotetut lapset. Näiden lasten määrä ei ole niin suuri, ettemmekö pystyisi  näitä lapsia ja perheitä auttamaan,  mutta miksi emme puhu näistä lapsista? Meidänkin lapsemme  itkevät ikäväänsä ja kaipuutaan omiin läheisiinsä, joskin eri lähtökohdista. Näillä lapsilla on vanhemmat tai läheisiä, jotka olisivat valmiita auttamaan lasta perheolosuhteiden niin vaatiessa, mutta miksi  heille ei anneta siihen mahdollisuutta niin kuin laissa määritellään? Miksi unohdamme oman valtiomme sisällä olevat lapset? Olen kuullut monia tositarinoita siitä, kuinka lapset itkevät läheistensä perään, mutta heitä pidetään  laitoksessa, missä lapselle täysin vieraat ihmiset hoitavat heitä. Nyt kun meillä on eduskuntavaalit edessä, toivon että kansanedustajiksi aikovat puuttuisivat tähän  huomattavan suureen epäkohtaan maassamme. Uskallan väittää ettei maassamme  noudateta sen kummemmin lastensuojelulakia, ainakaan kaikilta osin https://stm.fi/lastensuojelu kuin lasten oikeuksiakaan https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhennettyna/.  Tässä Suomen Unicefin vastaus kysymykseeni  liki yhdeksän vuotta sitten. Perhekodit ja sijaisperheet saavat suuria summia lasten hoidosta, eikö näillä rahoilla voisi auttaa apua tarvitsevia perheitä? Miksi meillä ei ole perheiden auttamiseen tarpeeksi rahaa?  Koko maailma elää muutenkin suuren murroksen alla, ilmastonmuutos ja epävarmuus taloudessa lisää myös lastemme kärsimyksiä ennestään. Nostaisimmeko arvoomme inhimillisyyden, ymmärryksen ja toisistamme välittämisen, niin kuin myös lakien noudattamisen? Lapsemme ovat tulevaisuutemme rakentajia, mutta heille on ensin luotava hyvä elämän perusta, mistä lähteä elämään. Kansanedustajaksi haluava, ota teemaksesi lapset ja heidän tulevaisuutensa, niin saat ääneni!